Mika Kojonkosken johtama Kiinan mäkihyppyprojekti esiteltiin torstaina Siilinjärvellä, jossa 24 kiinalaista 14–19-vuotiasta urheilijanalkua asuu seuraavat kolme vuotta.
Kiina isännöi Pekingissä olympialaisia vuonna 2022 ja haluaa kasvattaa nykyisen mäkimaajoukkueensa jatkoksi uusia olympiaurheilijoita Suomeen lähetetystä joukosta.
Tätä yltiöpäistä projektia johtaa Suomen Olympiakomitean entinen huippu-urheiluyksikön johtaja Kojonkoski, jonka ei ainakaan tarvitse huolehtia aiemmin tutusta ongelmasta.
Rahaa nimittäin on, vaikkei tarkoista summista julkisesti puhutakaan.
– Kun pyritään tekemään mahdottomasta mahdollista, niin silloin ei voi olla paljon esteitä, Kojonkoski sanoo.
– Jos tarvitsee vaikkapa olla viikon Tukholmassa tuulitunnelissa, niin sitten olemme. Meillä on koko ajan kolme tai neljä ryhmää harjoittelemassa yhden tai kahden valmentajan kanssa.
Kojonkosken mukaan rahaa ei silti syljetä mihinkään. Toisaalta Suomeen ja Kuopion seudulle rahaa kuitenkin riittää, kun liikutetaan parinkymmenen urheilijan joukkoa, jota valmentaa useampi suomalaisvalmentaja.
Taloudellisessa vaikutuksessa piileekin Kiinan hullun projektin hieno suomalaiskulma.
– Tämä on tärkeä juttu suomalaisille mäkivalmentajille, joita on saatu mukaan. Samoin Kuopion kaupungille, joka saa paljon näkyvyyttä. Ja on hienoa, jos tämän kautta saadaan mäkihypyn sanomaa vietyä Kiinaan, jossa on valtavasti potentiaalia talviurheiluun, Yle Urheilun asiantuntija Tommi Nikunen luettelee.
”Hyvä saavutus, jos suurmäestä pystyy tulemaan alas turvallisesti”
Resursseista huolimatta todellisuus on karu. Kiinalaiset oppilaat ovat urheilijanalkuja, mutta he eivät ole koskaan olleet tekemisissä lumen saati suksien kanssa. Mäkihyppy on varhaisen erikoistumisen laji, jossa pohjia pitäisi teini-ikään mennessä olla tehtynä hurjat määrät.
– Kolmen vuoden harjoittelun jälkeen hyvä saavutus on, jos suurmäestä pystyy tällainen urheilija tulemaan alas turvallisesti ja siitä lajin tunnistaa, Nikunen pohtii.
Ensin pitäisi tottua paikalliseen kulttuuriin, lumeen, suksien päällä olemiseen ja hiljalleen mäestä laskemiseenkin. Muutamassa vuodessa pitäisi hallita se, mihin useimmat eivät pysty koko elinaikanaan.
Siksi Pekingissä nähdään kaikella todennäköisyydellä vain Kiinan varsinaisen maajoukkueen urheilijoita, ei Kojonkosken kouluttamia.
– Jos tavoitteena on päästä varsinaisessa olympiakilpailussa kisaamaan, eli karsinnasta läpi, niin sinne ei mene yhtään urheilijaa, Nikunen linjaa.
– Tietysti toivon olevani väärässä, mutta olisihan se vähän surullistakin onnistua tekemään kolmessa vuodessa nollasta olympiatason mäkihyppääjä. Se antaisi lajista osittain sellaisen kuvan, että meillä on ollut erittäin huonoja urheilijoita, joista ei ole 15 vuodessakaan tehty olympiaurheilijoita.
Tommi Nikusta haastatteli Hanski Kinnunen ja Mika Kojonkoskea Jukka Eskanen.
Lue myös: