Kun Mico Ahonen liiteli kotimaisen cup-kisan voittoon tammikuun alkupuolella, sinetöi hän samalla valintansa Lahden nuorten MM-kilpailuihin. 17-vuotiaan mäkikotkan hyppyjä normaalimäestä seurasi Lahden mäkimontussa tiiviisti moni, mutta erityisen tiiviisti yksi silmäpari.
– Ensimmäinen hyppy oli rennomman näköinen, toisessa joutui taistelemaan. Positiivinen kilpailu häneltä, mäkihyppylegenda Janne Ahonen analysoi tyytyväisenä poikansa 93 ja 92,5 metrin leiskautuksia.
Mico Ahonen on hengittänyt mäkihyppyä koko ikänsä. Hän kiersi jo isänsä kilpailumatkoilla mukana, ja mäkihyppyä tuli Ahosilla aina televisiosta, halusi Mico sitä tai ei. Kun hän oppi kävelemään, alkoivat saman tien myös hypyt sohvilta ja portaista – joka paikasta, mistä vain pystyi hyppäämään.
– Mäkihyppääjää on leikitty heti, kun hän oppi kävelemään. Se oli sitä sohvalta hyppimistä, kunnes hän alkoi pysyä pystyssä sukset jalassa. Sitten ryhdyttiin tekemään "pikkutösiä", Janne Ahonen hymähti Yle Urheilun haastattelussa.
Mico muisteli käyneensä ensimmäistä kertaa hyppäämässä mäkeä laskettelusuksilla. Paikka oli Karpalon pienin, K6:n metrin mäki. Hyppyjä kotipihan nyppylöistä tuli niin minisuksilla kuin hiihtosuksilla, mutta kuusivuotiaana hän pääsi ensimmäistä kertaa testaamaan oikeita mäkisuksia.
Ja sen jälkeen se oli menoa. Lentäminen vei mennessään. Mico siirtyi nopeaan tahtiin yhä isompiin mäkiin, ja Lahden Betonin eli Suomen toiseksi suurimman mäen hän valloitti jo 11-vuotiaana. Janne-isä jäi tässä kisassa kakkoseksi, sillä hän oli ensimmäistä kertaa Betonilta hypätessään “jo” 14-vuotias.
– Siinä vaiheessa, kun hän pikkupoikana alkoi hyppiä pikkumäistä, niin se oli harrastus ja hauskanpitoa. Kun huomasin, että poika näyttäisi olevan tosissaan ja tunnistin hänestä ne samat piirteet mitä itsellänikin oli samanikäisenä, on ollut selvää, että maailman huippua kohti mennään, Janne kertoi.
Mico Ahosen uraa on seurattu todennäköisesti enemmän ja kauemmin kuin kenenkään muun tuon ikäisen mäkihyppääjän. Mitä tahansa hän tekeekään, häntä verrataan aina isäänsä. Mico itse vakuutti, ettei median kiinnostus ole hirveästi vaikuttanut, sillä hän keskittyy vain omaan tekemiseensä.
– Enemmän se isään vertaaminen vaikutti silloin pienenä. Tuli paineita. Kun aloin hypätä enemmän isossa mäessä ja isoissa kisoissa, niin en enää välittänyt. Enkä ota enää paineita, sillä olen siihen jo tottunut.
– Se on itsestään selvää, että Micoa tullaan aina vertaamaan minuun, halusi hän sitä tai ei. Hän on ollut julkisuudessa pienestä asti, Janne Ahonen totesi.
Häntä itseään ahdistaa poikansa puolesta se, että Micolle on kasattu vuosien ajan menestysodotuksia. Vaikka Janne Ahonen itse nousi huipulle jo poikasena, ei se enää tänä päivänä ole mahdollista.
– Nytkin on saanut lukea otsikoita, että pojasta on odotettu jo kauan, mutta vasta nyt tekee kansainvälisen debyytin. Kun itse lajin tiedän ja ymmärrän, niin naurattaa nuo jutut, hän hymähti.
Kun Janne Ahonen oli 15–16-vuotias mäkien profiilit olivat täysin erilaisia kuin tänä päivänä. Mäkihypyssä ei myöskään ollut painosääntöä, joten kevyet pojat, jotka olivat oppineet v-tyylin konkarihyppäjiä nopeammin, saivat hypätä pitkillä suksilla ja hallitsivat mäkikisoja mennen tullen.
– Mehän olimme ihan lentokoneita, eivät ne konkarit mahtaneet mitään, Janne naurahti.
Mico on isäänsä pari kolme senttiä pidempi ja hyppää parikymmentä senttiä lyhyemmillä suksilla.
– Jos me nyt menisimme Micon kanssa mäkeen ja jos Micolle laitettaisiin minun sukseni jalkaan nyt, hänelle ei mahtaisi kukaan mitään.
Nuorten MM-kisat ovat olleet Mico Ahoselle kauden ehdoton päätavoite. Nyt kun h-hetki eli torstain henkilökohtainen kilpailu on jo lähellä, Mico myöntää jännittävänsä.
– Se on meikän mäki, tykkään siitä tosi paljon. Lahden mäistä paras, Mico sanoi viitaten HS100-mäkeen.
– Vauhtimäki on tasainen ja helppo laskea, siinä saa hyvän paineen tunteen. Siitä on helppo lähteä työntämään.
Lahden normaalimäki ei kuulu kovinkaan monen hyppääjän suosikkeihin. Janne Ahosellakin oli sitä kohtaan aikoinaan ennakkoasenteita, ennen kuin oppi pitämään siitä. Mico uskookin, että hänellä on todellinen kotietu puolellaan, koska hän tietää mäen metkut muita paremmin.
Lahden normaalimäen ennätys on 103,5 metriä ja se on Puolan Kamil Stochin nimissä. Mico Ahonen on hypännyt harjoituksissa mäestä suunnilleen 100 metrin leiskautuksen.
– Jos kisassa hyppää sata, niin kyllä sillä mitali tulee, hän arvioi, mutta ei kuitenkaan puhu mitalitavoitteesta.
Hänen tavoitteenaan on saada ennen kaikkea hyviä hyppyjä aikaiseksi. Ne riittävät sitten siihen, mihin riittävät. Mico itse toivoo, että sijoittuisi “ihan kohtalaisesti”.
– Jos saan rentoja hyppyjä aikaiseksi, niin veikkaan, että kymppijoukkoon voisin päästä. Minulla on ollut viime aikoina tosi hyviä hyppyjä. Lahden kisan jälkeen hyppäsin Zakopanessa vieläkin paremmin. Toivottavasti vire jatkuu.
Janne Ahosen mielestä on mahdotonta lähteä etukäteen veikkaamaan Micon sijoituksia. Hän myönsikin, ettei hänellä ole “harmainta aavistustakaan” Micon tuloskunnosta muihin verrattuna.
– Ei ole poika vielä paljon maailman mäkiä nähnyt. Tutussa mäessä hän pystyy varmaan hyppäämään sellaisia suorituksia, jotka voivat yltää vaikka mihin. Jos pystyy hyppäämään omalla tasollaan, niin hyvinhän hän vetää, Janne totesi ja sanoi Lahden kisojen olevan Micolle vasta opettelua ja kokemuksen keräämistä.
– Silloin kun minä olin mukana kyseisissä karkeloissa, ne olivat alle 18-vuotiaiden kisat. Nykyään nuorten MM-kisat ovat alle 20-vuotiaiden kisat mäkihypyssä. Mico on tässä joukossa nuorimmasta päästä, hän muistutti.
Vaikka mäkihyppy on aina ollut Ahosten perheen juttu, ei Janne Ahonen valmenna poikaansa. Sen on hoitanut jo neljän vuoden ajan Jannen veli Pasi Ahonen, joka valmensi aikoinaan myös Jannea.
– Annan Pasin valmentaa ihan rauhassa, enkä varsinaisesti valmennuksen suhteen neuvo. Totta kai suunnitelmat käydään yhdessä läpi, mutta itse pidän huolen taustoista ja siitä, että on välineet ja mahdollisuudet kunnossa, Janne sanoi.
Isällä on kuitenkin painava näkemys Micon harjoitteluun. Nuorena ja kehittyvänä urheilijana painopiste täytyy olla perustan, tekniikan ja itse hyppäämisen oppimisessa ja vasta kun muututaan “poikasesta mieheksi”, alkaa fysiikkapuolen piiskaus.
Tällä hetkellä Mico harjoittelee viikossa 5–6 treenin verran Pasi Ahosen valmennusryhmässä, johon kuuluvat Julia Tervahartiala, Petteri Forsström ja Tuomas Kaislavuo.
Mico Ahosen kehittymisessä oli taannoin notkahdus murrosiän ja sen tuoman pituuskasvupyrähdyksen takia, mutta nyt tilanne alkaa rauhoittua. Mico itse tosin toivoo vielä kasvavansa hieman.
– Fysiikkapuolta ja voimaharjoittelua voi alkaa tehdä rajummin, kun kroppa alkaa kestää. Mico on siinä kynnyksellä, että hän voi nyt alkaa tehdä, ja on tehnytkin jo, niin sanottuja miesten treenejä. Totta kai vielä pitää mennä maltilla ja seurata tilannetta sekä kroppaa, Janne Ahonen arvioi.
Mico Ahonen piti peruskoulun jälkeen välivuoden, mutta on nyt palannut koulunpenkille. Hän opiskelee Salpauksen ammattikoulussa kiinteistöalaa ja valmistuu tulevaisuudessa kiinteistöhuoltajaksi.
Samalla Mico haluaa valloittaa mäkimaailman, vaikka aluksi hän kertoo haaveekseen päästä hyppäämään maailmancupiin ja menestyä siellä, löytyy häneltä myös kovempia tavoitteita: olympiamitali ja mäkiviikon voitto.
Janne Ahosella on kokemusta molemmista, sillä palkintokaapista löytyvät muun muassa kaksi olympiahopeaa sekä viisi mäkiviikon voittoa. Kokenut mäkimies tietää, että taso on nykyään paljon kovempi kuin hänen aikanaan.
– Vaikka siellä on kuinka kobayasheja ja kamilstocheja ja muita todella kovia jätkiä, niin viiden mäkiviikon voittaminen tulee olemaan vaikeaa. Tällä hetkellä kukaan ei ole kahta enempää voittanut, mutta toki sekin päivä tulee, että se ennätys rikotaan, Ahonen sanoi ja uskoi vanhan sananlaskun ‘pojasta polvi paranee’ pitävän paikkansa heidänkin kohdallaan.
– Sen uskallan sanoa, että poika hyppää paremmin kuin isänsä, mutta tuleeko pärjäämään paremmin kuin isänsä, se jää nähtäväksi. Menestyksen kohdalla puhutaan eri asiasta.
Janne ja Mico Ahonen olivat edellisen kerran yhdessä hyppäämässä viime syksynä. Tuolloin isä oli poikaansa parempi, mutta tilanne saattaisi nyt olla jo toinen.
– Nyt hyppään paljon paremmin. Voisi olla mahdollisuudet voittaa, Mico naurahti ajatukselle.
Lue myös: