Marraskuussa 2018 suomalaiset mäkihyppyvalmentajat lähtivät Mika Kojonkosken johdolla projektiin, jonka tarkoituksena on kehittää kiinalaisnuorista kisaajia Pekingin olympialaisiin 2022.
14 kuukaudessa kehitys on ollut hämmästyttävää. Reilu vuosi sitten saapuneet, tuolloin 14–18-vuotiaat nuoret näkivät Suomessa ensimmäistä kertaa elämässään lunta.
Nyt reilun vuoden harjoittelun jälkeen kiinalaisnuoret haastavat suomalaisia jo tosissaan kansallisissa kilpailuissa. Esimerkiksi viikko sitten Lahdessa parhaat kiinalaisnuoret venyttivät HS70-mäessä yli 60 metrin hyppyjä.
Aivan terävimpään suomalaiskärkeen etenkin Kiinan miesurheilijoilla on vielä matkaa. Tätä selittää osaltaan se, että kiinalaisten tyylipisteet ovat toistaiseksi vaatimattomia.
– Ilmalennon varmuudessa, loppulentämisen varmuudessa ja alastuloissa häviämme vielä paljon. Varsinkin tuontyylisissä mäissä, kuin Lahti, joka nostattaa lentoradan aika korkealle. Meidän urheilijoillemme se on tuntematon paikka, eivätkä he osaa sitä vielä oikein käsitellä, Kojonkoski kertoo Yle Urheilulle.
Suomalaisluotsi on luottavainen sen suhteen, että tyylipisteet paranevat ajan mittaan, kun hypyn eri osa-alueita saadaan treenattua enemmän.
– Hyppyrikeulan tekniikka ja siitä siirtyminen ilmalentoon sujuvasti on kaikkein haasteellisin osa. Siihen olemme pistäneet paljon paukkuja. Silloin, kun urheilijat pystyvät tekemään omia parhaitaan, ilmassa on aika paljon energiaa, mutta sitä ei pystytä vielä hyödyntämään siten kuin pitäisi pystyä. Siinä on meidän seuraavia keskittymin aiheitamme. Kaikkea ei voi tehdä kerralla.
– Tiedämme, että kansainväliselle tasolle on vielä huikea matka kaikessa, mitä teemme. Olen sitä mieltä, että pystymme tekemään hyviä urheilijoita, jotka pystyvät jo kansainvälisissä kilpailemaan parin vuoden päästä. Sitä tavoittelemme. Lähtökohtaisesti sen pitäisi olla mahdotonta, mutta loppupeleissä mikään ei ole sitä.
Joka tapauksessa kehitys on ollut hämmästyttävää, eivätkä tulokset varsinaisesti mairittele Suomea, jossa lumi on tuttu elementti ja mäkihyppyharrastusta voi olla 18 vuoden iässä takana jo vuosia. Kiina-projekti on kuitenkin monella tavalla erityinen, mikä mahdollistaa nopeat kehitysharppaukset.
Kiinassa suuri massa ja valmis urheilutausta
Mäkihyppyprojektin urheilijat valittiin isosta massasta kiinalaisnuoria. Suomalaisosaajien huomaan päätyi nuoria, joilla oli jo vahva urheilutausta jostain toisesta lajista. Lisäksi valittujen ominaisuudet sopivat mäkihyppyyn.
Suomessa puolestaan on kamppailtu jo useita vuosia laskeneiden harrastajamäärien kanssa.
Puijon Hiihtoseuran hiihto- ja mäkijaoston puheenjohtaja Kati Happonen kertoo, että seurassa on tällä hetkellä alle 20 mäkihyppyharrastajaa. Määrään on laskettu kaikki lapsista veteraaneihin. Happosen mukaan vielä kymmenen vuotta sitten harrastajia oli noin kolminkertainen määrä nykyiseen verrattuna.
– Puhumattakaan, jos siitä mennään kymmenen vuotta taaksepäin, silloin mäessä jonotettiin vuoroa. Hyppääjiä oli satoja.
Meidän tilannettamme kuvaa se, että yhden käden sormilla on laskettavissa ne uudet harrastajat, jotka käyvät vuoden aikana meillä kokeilemassa mäessä. Realiteetti on, että siitä määrästä yksi tai kaksi jää lajin pariin. Kati Happonen
Vähäistä harrastajamäärää Kuopiossa selittää muun muassa se, että Puijon pienin mäki on tätä nykyä K16. Aloittelijoille sopivia pikkumäkiä on parinkymmenen kilometrin päässä Siilinjärvellä. Aloittavat juniorit kuuluvat siten yleensä Siilinjärven Ponnistuksen seuraan.
– Meidän tilannettamme kuvaa se, että yhden käden sormilla on laskettavissa ne uudet harrastajat, jotka käyvät vuoden aikana meillä kokeilemassa mäessä. Realiteetti on, että siitä määrästä yksi tai kaksi jää lajin pariin.
Toisella perinteisellä mäkipaikkakunnalla Lahdessa tilanne on parempi. Seuran valmennusvastaava Olli Muotka kertoo, että 4–13-vuotiaita junioreita on tällä hetkellä toiminnassa aktiivisesti mukana 20. Satunnaisemmin hyppäämässä käyviä junioreita on kymmenen. Määrä on pysynyt 2010-luvulla melko tasaisena lukuun ottamatta parin vuoden takaista notkahdusta, jolloin junioreita oli vain seitsemän.
Juniorista aikuiseksi hyppääjiä karsiutuu aina, joten jos massaa on vähän, Suomesta on epätodennäköisempää saada maailmancupiin uusia huippuhyppääjiä.
Kojonkoski kertoo, että heidänkin noin 30 urheilijan ryhmästään jouduttiin lähettämään lähes puolet takaisin Kiinaan ensimmäisen vuoden aikana. Tilalle on tullut uusia yrittäjiä ja tällä hetkellä projektissa on mukana 26 urheilijaa.
Jotta isoista mäistä voi hypätä, täytyy lajiin olla intohimoa ja halua lentää. Pelkotilat voivat päättää koko hyppäämisen.
– Tässä lajissa kaikilla on pelkotila, kun hypätään hyppyrinkeulalta aika isolla vauhdilla tyhjyyteen, mutta sen pitäisi tuntua kotoisalta, jotta voi hypätä. Voi olla, että pois lähetetyilläkin hyppääminen olisi ollut mahdollista, mutta tällä aikataululla olemme katsoneet, että se ei lähde pyörimään, Kojonkoski sanoo.
Kiinalaisnuoret hyppäävät huomattavasti enemmän kuin suomalaiset
Hurjia tuloksia selittää myös harjoittelu. Kiinalaisnuoret treenaavat viikossa noin 30 tuntia. Kokonaisuudesta noin 40 prosenttia on hyppäämistä. Muissa harjoituksissa haetaan esimerkiksi suksitaitavuutta maastohiihdosta ja laskettelurinteestä.
– Harjoittelumäärä on varmasti paljon enemmän kuin yleisesti tuossa iässä. Meillä on se etu, että koulutuspuoli tässä kohtaa on vain sitä, että iltaisin opettelemme pari tuntia englantia. Muuten pystymme aamupäivällä ja iltapäivällä harjoittelemaan. Se ei ole nuorille pitkäaikaisesti mahdollista tai edes hyvä, Kojonkoski puntaroi.
Lahdessa junioreille tarjotaan hyppyharjoituksia kolmesti viikossa ja lisäksi voimistelua kerran viikossa. Kaikkiin harjoituksiin ei kuitenkaan edellytetä osallistumista, jotta aikaa jää muillekin harrastuksille.
Ongelmia monilla paikkakunnilla luo se, että leudon sään takia mäkiä on jouduttu sulkemaan tänä talvena. Toisaalta monia pikkumäkiä on hävitetty ympäri Suomea, joten harrastuspaikkojakin on huippuvuosia vähemmän. Kun matkat venyvät pitkiksi, vaatii se juniorihyppääjältä ja hänen perheeltään sitoutumista.
– Harrastusmahdollisuuksia ei ole enää niin paljoa kuin ennen. Se varmasti tuo porukkaa tänne, kun sana kiirii, että täällä on toimintaa. Lahdessa käy harrastamassa junioreita Janakkalasta, Hyvinkäältä, Helsingistä, Porvoosta ja Heinolasta. Nyt tuli kyselyä Joutsenosta asti, Muotka kertoo ja jatkaa:
– Kiitän lapsien vanhempia siitä, että osallistujamäärä on kasvanut. Olen saanut olla valmentajana ja ohjaajana, mutta ilman aktiivista seuratoimintaa ja vapaaehtoistyötä se ei olisi mahdollista.
Yhtälö alkaa näyttää lähes mahdottomalta, kun pitkiin harrastusmatkoihin ja treenamiseen liitetään koulunkäynti.
Kojonkoski kuitenkin muistuttaa, että Suomessakin on jo urheiluluokkia, -kouluja ja -akatemioita, joihin myös mäkimiehet voivat hakeutua.
– Silloin harjoitusmäärää pystytään lisäämään. Huippu-urheilun edustajana haluaisin nähdä, että suomalaiset urheilijat ja tässä tapauksessa mäkimiehet harjoittelisivat vähän enemmän.
Liikunnallisuus laskussa
Useissa seurojen toimijoissa huolta herättää se, että lapset eivät enää liiku ja ulkoile samaan tapaan kuin ennen. Vapaa-ajasta huomattavan osan haukkaavat tietokone- ja konsolipelit.
– Ennen pojat hyppäsivät aamusta iltaan mäessä, aina kun oli mahdollisuus. Nyt ollaan koneella ja pelataan kavereiden kanssa. Tahtoo käydä niin, että harkka hypätään ja sitten lähdetään kotiin. Pahimmillaan tullaan vielä autolla harkkaan ja lähdetään autolla pois. Ei siinä paljon liikunnasta voi puhua, Happonen sanoo ja jatkaa:
– Varmasti se syö sitä kaikenlaista liikunnan osaamista. Ei ole verrattavissa, jos liikuttaisiin koko päivä ulkona kaikkia temppuja tehden useita tunteja versus että käydään pari tuntia mäessä. Eihän se kehitä.
Myös entinen mäkihyppääjä Muotka muistaa, kuinka hän jäi lapsena koulusta kotiin tullessaan temppuilemaan suksilla kavereidensa kanssa. Lumesta rakennettiin itse hyppyreitä, joista laskettiin. Temppuilun ansiosta hyppääminen oli jo hyvällä tasolla, kun Muotka meni mukaan seuratoimintaan 12-vuotiaana.
– Nykylapsilla on varsinkin näissä keleissä mahdotonta tehdä oma hyppyrimäki ja leikkiä minisuksilla, koska lunta ei ole. Silloin se taito tulee hyppyharrastuksen kautta.
Junioritoimintaan kaivataan lisää tukea
Mäkihypyn nykytilanne näyttää Suomessa varsin synkeältä. Happonen ja Muotka kaipaavat pieneksi käyneen mäkiporukan yhtenäisyyttä, jotta laji saadaan säilytettyä ja nostettua uudelleen kasvuun.
Happosen mukaan toiminta meinaa olla hajanaista, vaikka väkeä on vähän. Hän toivoo, että yhteistyötä tehtäisiin enemmän maajoukkuetasolta seuratasolle asti.
Muotkan mielestä aiemmista virheistä pitäisi ottaa opiksi ja uskaltaa keskittää rohkeasti resursseja junioreille ja nuorille. Hän korostaa, että esimerkiksi kolmanneksi korkeimmalle kilpailutasolle, FIS Cupiin pitäisi satsata aiempaa enemmän.
– Nyt on vedetty vähän mutkia suoriksi ja kun joku alkaa hypätä vähän paremmin, hänet viedään suoraan liian kovatasoiseen kisaan. Kun seinä tulee siellä vastaan, se ei tuota tulosta. Tämä ongelma on ollut pitkän aikaa. Ja se johtuu varmasti rahasta, ei ole käyttää rahaa siten kuin pitäisi olla.
Huudellaan mediassa ja somessa paljon, mutta on tosi vähän niitä ihmisiä, jotka vievät asioita eteenpäin. Junioritoimintaa pitää keskittää ja harrastajamääriä kasvattaa sekä antaa tukea sinne. Siten Suomen mäkihyppy voi vielä nousta tästä tilanteesta. Muussa tapauksessa ei näytä hyvältä. Olli Muotka
Muotka on huolissaan esimerkiksi siitä, jos juniorit joutuvat itse kustantamaan kisareissujaan. Yksi kisamatka voi haukata kukkarosta 500 eurosta 1 500 euroon.
– Rahallinen tuki pitäisi olla kovempi junioreille siinä kohtaa, kun he alkavat nousta maailmalle. Jos tukea ei tule, heillä herää kysymys, miksi liitto on olemassa.
Lajin säilymisen elinehto on Muotkan mukaan yhteistyö. Sitä tarvitaan seurojen välille, mutta myös seurojen sisälle. Muotka sanoo, että ongelmia on ilmennyt jopa yhteispelissä seurojen sisällä.
– Totta kai, kun tilanne on tällainen, ympärillä on väsyneitä ihmisiä. Huudellaan mediassa ja somessa paljon, mutta on tosi vähän niitä ihmisiä, jotka vievät asioita eteenpäin. Junioritoimintaa pitää keskittää ja harrastajamääriä kasvattaa sekä antaa tukea sinne. Siten Suomen mäkihyppy voi vielä nousta tästä tilanteesta. Muussa tapauksessa ei näytä hyvältä.
Lue myös: