Petteri Koponen tallailee kotikulmillaan Helsingin Töölössä aamuharjoituksen ja lounaan jälkeen. Haastatteluhetkellä koripallon liigakauden alkuun on enää tovi.
Samaan aikaan viime vuonna hän käveli samoja katuja pitkin, mutta vain siksi, ettei Bayern München halunnut jatkaa yhteistä taivalta Koposen kanssa, vaikka suomalaisen sopimus oli yhä voimassa.
Jo tuolloin ajatuksissa oli, että kausi saattaisi jäädä Suomen kaikkien aikojen takapelaajan viimeiseksi Euroopan huippusarjassa ja olisi aika palata kotiin. Myös kokeneen pelimiehen tärkein työkalu eli kroppa oli antanut merkkejä, ettei kilometrejä ole rajattomasti jäljellä.
Lopulta yhteisymmärrys saksalaisjätin kanssa kanssa löytyi tammikuussa. Koponen sai jättää eurokentät samassa liigassa, josta kaikki alkoi vuonna 2008. Koposen viimeiseksi seuraksi eurokentillä jäi Italian Serie A:ssa pelaavan Pallacanestra Reggiana.
Alkukesästä Koponen, 33, istui alas palaveriin Helsinki Seagullsin päävalmentajan Jussi Laakson kanssa.
– En uskaltanut silloin vielä luvata asiaa sataprosenttisesti, koska en tiennyt, olisiko Euroopasta tullut sellainen tarjous, johon olisimme perheenä halunneet tarttua. Meillä on talo valmistumassa ja lapsille löytyivät hyvät hoitopaikat, Koponen kertoo Yle Urheilun haastattelussa Töölöntorilla.
– Lopulta kesän aikana ajatus kypsyi, että olisi kiva pelata viimeinen seurajoukkuekausi Suomessa. Totesimme, että nyt on hyvä aika palata kotiin.
Koposen pitkäaikainen pelaaja-agentti Matteo Comellini kertoi kesän aikana MaSu-basketin kasvatille kuudesta potentiaalisesta sopimustarjouksesta Eurooppaan. Kyselijöitä oli todennäköisesti enemmänkin, mutta Koposen korviin kantautuivat tiedot vain mielenkiintoisista vaihtoehdoista.
Koponen ei tarttunut kosiskeluyrityksiin. Suomessa vaihtoehtoja oli vain yksi, Helsinki Seagulls.
– Minulle oli tärkeintä Suomeen tullessa, että voisin nauttia koripallosta vielä yhden vuoden. Olin kuullut Seagullsista vain positiivista. Suomessa ammattilaisuus on paljon helpompaa, koska reissaamista ja pelejä on paljon vähemmän kuin monissa muissa sarjoissa. Ammattilaisena on oltava paljon poissa kotoa perheen luota.
– Haluan pitää kivaa kentällä ja nauttia koriksesta. Toivottavasti saamme kauden päätteeksi Pantteri-patsaan Helsinkiin.
Seagullsissa hurja määrä maaottelukokemusta
Koponen pääsee Seagullsin paidassa Susijengistä tuttujen pelimiesten rinnalle, koska lokkipaidassa pelaavat 40-vuotias Tuukka Kotti ja 37-vuotias Shawn Huff. Kolmikko on pelannut maajoukkueessa komeat 567 ottelua, joten kokemuksesta Seagullsin menestys ei jää kiinni.
Lisäksi Seagullsin kokenutta osastoa edustavat Korisliigan ottelutilaston ykkösnimi, 891 peliä sarjassa tahkonnut Timo Heinonen (39 vuotta)ja 32-vuotias heittokone Antti Kanervo.
– Meillä on Seagullsissa tosi hyvä runko kasassa. Meillä on paljon kokeneita pelaajia, ei vanhoja vaan kokeneita pelaajia, nauraa Koponen.
– Uskon, että se tuo meille vain lisäarvoa, että minulla, Shawnilla ja Tuukalla on mieletön määrä yhteisiä otteluita Susijengissä. On ollut hieno huomata, että homma on toiminut samantien myös harjoituksissa, iloitsee Koponen.
Koponen on nauttinut olostaan Helsingissä ja Seagullsin riveissä, mutta olosuhteista puhuttaessa Susijengin monivuotinen tähtipelaaja valpastuu.
Koponen kolusi eurokentillä kaikki vanhan mantereen parhaat sarjat. Ura alkoi aikoinaan Italiasta Virtus Bolognan (2008–2012) riveistä, minkä jälkeen matka jatkui muhkealla tilipussilla venäläiseen BC Khimkiin (2012–2016).
Venäjän vuosien jälkeen vuorossa olivat todelliset suurseurat, kun FC Barcelona (2016–2018) kiinnitti takamiehen riveihinsä parivuotisella sopimuksella. Katalaaniseuran jälkeen Bayern München (2018–2021) halusi Koposen ryhmäänsä nostamaan saksalaisjättiä Euroopan huipulle.
Koponen siis tietää, kuinka asiat toimivat huippujoukkueissa, joten pienten resurssien Suomessa on tullut myös yllätyksiä vastaan.
– Totta kai löytyy paljon eroja siihen, mitä koripallo on tuolla isossa maailmassa. Meillä ei ole välttämättä omaa pukukoppia aina käytössä, eikä ole parkkipaikkoja Kisahallin edessä, joten jonkin verran on pientä säätöä, mutta ei se ole haitannut.
"Korisliigalle tärkeintä olisi saada olosuhteet kuntoon"
Koponen on pelannut Euroopan parhaita pelaajia vastaan viimeiset 13 vuotta. Nyt pelikaverit vierellä ovat vaihtuneet.
Koponen myöntää avoimesti, että Korisliigan ja huippusarjojen välillä on merkittävä ero, vaikka Suomessa asioita tehdään hyvin paljon pienemmillä resursseilla. Merkittävin ero löytyy luonnollisesti tähtipelaajien palkkapussista, mutta myös pelaajien taitotaso on Korisliigassa pykälää heikompi kuin Koposen koluamissa huippusarjoissa.
– Sen huomaa monista asioista, mutta en ole itsekään enää priimakunnossa. Olen nähnyt maailmalla, mikä on huipputaso, mitä pelaajilta vaaditaan ja mitä he osaavat. Resurssit ovat Suomessa eri luokkaa, emmekä saa tänne Euroopan parhaita pelaajia.
Susijengin suosio on todistanut, että koripallo kiinnostaa isoa yleisöä Suomessa. Silti Korisliigassa katsojakeskiarvot junnasivat paikoillaan, vaikka maajoukkueen otteluissa lehterit pullistelivat myös heikompia maita vastaan.
Koposella on yksi selkeä näkemys, kuinka Korisliigaa voitaisiin viedä merkittävästi eteenpäin.
– Korisliigalle tärkeintä olisi saada olosuhteet kuntoon. On ollut hienoa huomata, että Kauhajoelle ja Joensuuhun on nousemassa uudet korisareenat. Salohalli on jo aika vanha, mutta se on edelleen erittäin hyvä. Seagullsille on tulossa Helsinki Gardeniin hieno areena.
– Olosuhteiden kohentamisella tätä sarjaa viedään pienin askelin eteenpäin. Silloin ottelutapahtumia on helpompi kehittää ja myös yleisöä saadaan enemmän paikalle. Samalla myös resurssit kasvavat ja Suomeen tulee parempia pelaajia ja Korisliigan taso nousee.
Koponen ei halua pitkittää uraansa väkisin
Kauden tappiollisessa avausottelussa Kouvoja vastaan Koponen pelasi 23 minuuttia ja heitti kahdeksan pistettä. Koponen esiintyi kotiyleisön edessä ensimmäistä kertaa tiistaina ja heitti 10 pistettä 83–71-voittoon päättyneessä ottelussa nousijajoukkue Bisons Loimaata vastaan.
Koponen on tässä vaiheessa kautta kaukana parhaasta terästään. Hän ei ole missannut vielä yhtään harjoitusta, vaikka ammattilaisvuosien tuomat kulumat kropassa muistuttavat usein olemassa olostaan aamuisin.
Koponen haluaa tuoda Seagullsin käyttöön kaikki taitonsa, mutta sooloilemaan hän ei ole Suomeen tullut.
– Tiedän jo tässä vaiheessa, että saan täysillä pelata auttaakseni joukkuetta. Valmennusjohto lopulta päättää, kuinka pelaamme, ei yksittäinen pelaaja. Olemme joukkue, joten en minäkään voi tehdä kentällä mitä haluan. Meidän pitää löytää yhteinen rytmi koko joukkueelle. Se on varmaa, että annan joukkueelle sataprosenttisen panoksen ja teen kaikkeni voittojen eteen, linjaa Koponen.
Koponen on sanonut jo lukuisia kertoja, että kausi Seagullsin riveissä jää uran viimeiseksi seurajoukkueessa. Uran lopullinen päätepiste on noin vuoden päässä. Susijengin tähtitakamies haluaa olla mukana vielä kerran, kun Suomi hakee menestystä EM-kisoissa syyskuussa 2022.
Pienen takaportin uran jatkolle hän silti jättää, vaikkei se juuri nyt kuulosta kovin todennäköiseltä.
– Sen tässä elämässä on oppinut, ettei ole mitään varmoja asioita. Tällä hetkellä oma fyysinen kunto on sellainen, ettei hallille ole aina kiva mennä, kun joka paikkaan vähän sattuu. Rakastan koripalloa tosi paljon, mutta yritän ymmärtää myös elämän realiteetit.
– Toinen asia on myös se, että pystynkö enää tekemään samoja asioita kentällä kuin aiemmin. Mitä lisäarvoa se antaa, että roikkuu vain mukana? Varmasti pystyisin pelaamaan vielä muutamia vuosia, mutta onko se sen arvoista. Tällaisia asioita olen itse pohtinut ja käynyt asioita läpi jo etukäteen, päättää Koponen.
Korjattu 6.10. klo 9.17, että koripallon miesten EM-kisat järjestetään syyskuussa 2022, ei 2021.
Lue myös:
Seagullsin ja Koposen korisliigakausi alkoi tappiolla Kouvolassa