Suomen naisten jalkapallomaajoukkueella on tulevaisuudessa edessä väistämätön muutos. Avauskokoonpano on pysynyt jo pitkään liki samanlaisena, mutta monen kokeneen avainpelaajan maajoukkueura saattaa huipentua ensi kesänä Englannissa pelattaviin EM-kisoihin.
Uusille pelaajille ikääntyvässä joukkueessa lienee siis pian tarvetta. Kansallisesta liigasta uusia, nuoria kasvoja on noussut viime vuosina maajoukkueympyröihin vain vähän. Keskiviikkona julkaistussa tuoreessa MM-karsintaryhmässä Kansallisesta liigasta ovat mukana vain vakiokalustoon kuuluvat HJK:n Essi Sainio ja Linda Sällström sekä Åland Unitedin Anna Westerlund.
Amanda Rantanen nousi vuosi sitten Helmarien rinkiin pelatessaan vielä PK-35:ssä. Sittemmin mukaan on ensikertalaisena päässyt kotimaan sarjasta vain Åland Unitedin Dana Leskinen, jolle ei ole siunaantunut juurikaan peliaikaa.
Tällä hetkellä loikka kotimaan pelikentiltä A-maajoukkueeseen on liigavalmentajien mukaan suuri.
– Pelaajalle hyppäys Kansallisen liigan temposta kansainvälisiin vaatimuksiin on valtava. Peli käytännössä muuttuu täysin, HPS:n päävalmentajaksi ensi kaudella siirtyvä Mari Savolainen arvioi Yle Urheilulle.
Tempo nousee esiin myös TiPSin toista kautta peräkkäin hopealle valmentaneen Pauliina Miettisen puheessa.
– Täällä tempo tahtoo jäädä aika hiljaiseksi. Meidän pitäisi saada laatua seuroihin, jotta tempoa saataisiin pidettyä ja valmistautumaan paremmin A-maajoukkueen peleihin, Miettinen sanoo.
Mitä juniorimaajoukkueiden jälkeen?
Nuorten maajoukkueet ovat kyenneet hyviin tuloksiin viime vuosina. Alle 17-vuotiaiden maajoukkue ylsi MM-kisoihin asti kolme vuotta sitten. Moni joukkueen pelaajista loistaa nyt Kansallisessa liigassa, mutta kunnon roolia Helmareissa ei kellekään ole vielä löytynyt.
– Meillä on hyviä juniorimaajoukkuepelaajia, jotka ovat nyt kasvaneet aikuisiksi. Heillä on mahdollisuudet lähteä kansainvälisille kentille. En näe tilannetta toivottomana, alle 17-vuotiaiden maajoukkueessakin valmentajana toiminut Savolainen sanoo.
Yhä useampi suomalainen lähtee ulkomaille kehittymään. Jotta lupaavat nuoret pystytään saattamaan Helmareihin asti myös kotimaan liigasta, on avainasemassa alle 19-vuotiaiden maajoukkueesta ulos kasvavien pelaajien tukeminen matkalla kohti A-maajoukkuetta.
– Siihen asti juniori on käynyt kansainvälisen rumban läpi ja pelannut arvokisakarsintoja säännöllisesti. Mitä sen jälkeen? Alle 23-vuotiaiden maajoukkueesta meidän täytyy pitää kiinni ja saada kehitystä.
Alle 23-vuotiaiden maajoukkue ei pelannut kansainvälisiä pelejä kahteen ja puoleen vuoteen ennen viime kesää. Tuolloin Ranska ja Ruotsi tarjosivat pääasiassa Kansallisen liigan parhaille nuorille pelaajille kaivattua vastusta Euroopan huipulta.
– Joukkue avaa nuorille pelaajalle tavoitteita ja antaa mahdollisuuksia pysyä kansainvälisen pelin vaatimuksissa silloin, kun heitä tarvitaan Helmareihin, Savolainen tiivistää.
Kesän leiriryhmä koostui lähes pelkästään Kansaliisen liigan parhaista nuorista pelaajista.
– Ne pelit ovat mielestäni todella tärkeitä. Alle 23-vuotiaat on välisteppi naisten maajoukkueen ja nuorten maajoukkueen välissä. Olisi kivaa, jos pelejä olisi enemmän ja pääsisi usemmin mittaamaan omaa tasoaan, TiPSin Emmi Siren kertoo.
Myös Pauliina Miettinen pitää alle 23-vuotiaiden joukkueen arvoa mittaamattoman tärkeänä. Hän toivoisi, että riittävän hyvien alle 23-vuotiaiden pelaajien rinki olisi laajempi.
– Rinki on kapea. Seuraaviin pelaajiin on liian isoja hyppäyksiä. Niistä pelaajista täytyy pitää huolta, joilla on hyvä mahdollisuus A-maajoukkueeseen. Näen, että monella on jo nyt mahdollisuus, mutta ymmärrän myös valmentajan ongelman, että ryhmää ei välttämättä haluta lähteä hirveästi muuttamaan. Uskon, että meidänkin pelaajat pystyisivät parantamaan jopa A-maajoukkuetta tällä hetkellä, Miettinen sanoo.
Seurat keskiössä
Jotta maajoukkue hyötyisi kotimaisesta liigasta enemmän, on sen seurojen pystyttävä kehittämään toimintaansa. Pelaajien harjoitteluolosuhteet ovat joissakin seuroissa parantuneet viime vuosina kohisten.
– Kyllä Suomessa on ammattimaisiakin ympäristöjä. Seurojen tehtävä on kehittää toimintaa sellaiseksi, että pelaajilla on syy olla siellä. Arki on kaikkein tärkeintä, Mari Savolainen toteaa.
– Nuoren pelaajan valinnaksi jää, pitääkö hänen lähteä ulkomaille kehittyäkseen vai voiko hän jäädä Suomeen ja edelleen kehittyä. Siitä mielestäni muutamat seurat ovat olleet esimerkillisiä ja lähteneet tekemään sitä työtä. Nyt vaan muut perässä, Mari Savolainen toteaa.
Miettinen on huolissaan Kansallisen liigan kilpailullisuudesta. Hän toivoo Palloliitolta nykyistä enemmän panostusta lukiosta valmistuviin pelaajiin, jottei heidän tarvitsisi käydä harjoittelun ohella töissä.
– Kun pelaajat lähtevät rikkaisiin seuroihin, niin ketä vastaan sitten pelataan? Kilpailu ei ole enää samanlaista, kun vastustajat tulevatkin B-junioreiden SM-sarjasta, Miettinen miettii ja viittaa suuriin tasoeroihin Kansallisen liigan sisällä.
– Meidän pitäisi pystyä pitämään mahdollisimman paljon pelaajia omissa seuraympyröissä silloin, kun he ovat vielä Suomessa. Silloin meillä olisi myös kilpailullinen sarja. Se ei palvele, jos meillä on kolme hyvää joukkuetta ja loput ihan kuraa.
Lue myös: