Kun hiihdon nuorten MM-kisat päättyivät Saksan Oberwiesenthalissa maaliskuussa 2020, Anita Korva matkasi kotimaahan uudenlaisissa tunnelmissa. Jos vuosien 2018 ja 2019 MM-kisat olivat tuottaneet Korvalle peräti neljä henkilökohtaista pronssimitalia, Saksasta kotiinviemisinä olivat sijat 34, 34 ja 44.
Heikkoja tuloksia ei voinut pitää täytenä yllätyksenä, sillä Korva oli suorittanut vapaaehtoisen asepalveluksen Kainuun prikaatissa. Huoli heräsi kuitenkin hiihtopiireissä, kun juniorilahjakkuus ei ilmaantunut kisoihin vuosi sitten alkutalvesta. Lopulta Korvaa ei nähty kisaamassa lainkaan viime kauden lumilla, mikä ei ollut omiaan sammuttamaan kuohuntaa hänen uransa jatkosta.
Jatkoa tuli kaksi viikkoa sitten, kun hiljaisen kesän jälkeen Ilta-Sanomat uutisoi Korvan ja menestysvalmentaja Olli Ohtosen yhteistyön päättyneen.
Kuka Korvaa tällä hetkellä valmentaa? Missä kunnossa hän on? Entä onko ajatus Pekingin olympialaisista jo haudattu? Vai jatkuuko ura ylipäätään? Anita Korvan ympärillä riitti kysymyksiä, kun hän suostui Yle Urheilun puhelinhaastatteluun kotoaan Kuopiosta.
Pekingin osalta peli on pelattu
Heti haastattelun ensimmäisen minuutin aikana kokonaiskuva alkaa hahmottua. Korva tekee heti selväksi, että ensi helmikuussa odottavat Pekingin olympialaiset eivät kuulu hänen tavoitteeseensa millään lailla.
– En tähtää Pekingiin. Tavoitteena on vain saada alkukaudesta kisoja ja niiden perusteella arvioida, paljonko on ylipäätään järkevää hiihtää. Varmuudella ohjelmaan tulee vain kansallisia kisoja, Korva kertoo.
Seuraavaksi hän myöntää harkinneensa kilpauran lopettamista. Useasti. Korva kertoo törmänneensä henkiseen seinään ensi kerran Vuokatissa kesällä 2020. Alla oli armeijavuosi, joka ei ollut mennyt suunnitellusti ja josta hän ei ollut palautunut.
Korva kertoo muistavansa hetken, kun kroppa sanoi ei kesken harjoituksen.
– Olin ollut tosi pitkään väsynyt. Lenkillä tuntui huonolta joka päivä, eikä ikinä tuntunut hyvältä. Poikaystävä oli vieressä, kun vain sanoin, etten enää jaksa. En jaksanut nostaa suksea toisen eteen. Olin fyysisesti niin väsynyt, Korva sanoo.
– Se oli käännekohta, kun poikaystäväni sanoi, että ei ole pakko, lähdetään kotiin. Yleensä en olisi ikinä lähtenyt, vaan tehnyt treenin loppuun puoliväkisin. Silloin en tehnyt, vaan lähdimme kotiin. Sen jälkeen olen miettinyt enemmän, onko ihan fiksua hakata vain päätä seinään vai pitäisikö yrittää jotain toista ratkaisua, Korva sanoo.
Korvan mukaan paikoilleen pysähtymisen jälkeen alkoi hankalin jakso, joka kesti pitkälle talveen. Lopputalvella henkistä helpotusta toi muutto Vuokatista Kuopioon, mutta hiihtouran kannalta tilanne on haastava: takamatka kilpakumppaineihin on kasvanut valtavaksi paitsi henkisellä myös fyysisellä puolella. Ongelmat ovat edelleen läsnä.
– Viime talvella aloin jo omasta tahdosta tehdä treenejä, koska ajatus niistä ei ollut enää niin ahdistava. En silti pysty harjoittelemaan vielä niin kuin aiemmin, mutta nykyään on jo mielenkiintoa harjoitteluun, tehoihin ja kisailuihin. Ei niin vahvaa paloa, mutta mielenkiintoa kuitenkin.
– Tämä aika on ollut erilaista ja hankalaa. Kaikin tavoin sellaista, mihin en ole tottunut. Poikkeaa paljon siitä tavoitteellisesta urheilusta, Korva kertoo.
Ei valmentajaa näköpiirissä
Välivuosi kilpailuista tarkoitti Korvalle, että täksi kaudeksi hän putosi A-maajoukkueesta B-maajoukkueeseen, jonka kanssa paljon harjoittelee myös alle 23-vuotiaiden maajoukkue. Huhtikuussa 22 vuotta täyttänyt Korva kertoo, ettei hän ole hankkinut leiritysten ulkopuolelle henkilökohtaista valmentajaa Olli Ohtosen tilalle. Korvan mukaan valmennussuhteen katkeamiseen ei liity dramatiikkaa.
– Koin, että yhteistyömme ei ollut siinä tilanteessa enää järkevää. Tai olimme itse asiassa asiasta samaa mieltä.
Jotain Korvan tilanteesta kertoo myös, ettei uutta valmentajaa ole näköpiirissä.
– Maajoukkuevalmentajien kanssa ollaan katsottu tämän kauden juttuja. Aika paljon olen myös itse suunnitellut tekemistä leirien välissä. Ei se niin kovin monimutkaista ole. Kyllä siinä hyvin saa ammattilaisten sparrauksen kanssa tehtyä itekin päivittäisen valmennuksen, omien aikataulujen mukaan, Korva sanoo.
Hän ei osallistunut syyskuussa B-maajoukkueen leirille, joka järjestettiin Ramsaun vuorilla Itävallassa, vaan päätti jäädä harjoittelemaan Vuokatin hiihtoputkeen. Korva aikoo osallistua kotimaassa edessä oleville leireille, joiden jälkeen hänen tavoitteenaan on palata kisaladuille Vuokatin Suomen Cupissa 6.–7. marraskuuta. Mutta kyseistä kisaviikonloppua ei ole hakattu kiveen.
– Olen yrittänyt löytää arkeen vastapainoa urheilulle ja antanut itselleni tilaa ja aikaa. En enää paineista itseäni kisaamaan, jos en koe olevani vielä valmis. Enää ei kuitenkaan ole fyysisiä esteitä, jotka estäisivät kilpailemisen, joten lähdetään katsomaan, mitä siitä tulee.
– Totta kai yritän valmistaa itseäni, etteivät sijoitukset ole lähellekään sitä, mitä ne olivat pari vuotta sitten. On vähän vaikea etukäteen miettiä, kuinka paha mieli tulee, jos olen ihan häntäpäässä. Mutta ei sitä auta murehtia.
Jälleenrakennuksen kausi
Korva allekirjoittaa, että tuleva talvi on hänelle uran kannalta jälleenrakennuksen kausi. Vaikeuksien tarkka alkuperä on hänelle edelleen mysteeri, mutta muutamina tekijöinä Korva mainitsee armeijan ja sitä edeltäneet sairastelut.
– Jälkeenpäin ajateltuna armeijavuosi oli kokonaisuutena haastava. Jos nukkuu kahden tunnin yöunia, lenkille on turha lähteä. Sen ymmärtää varmaan tyhmäkin, ettei sellainen uni palauta eikä treeni tartu. Tai kun ollaan viikko metsässä ja yritetään opetella uusia asioita, se ei tue huippu-urheilua millään lailla.
– Ainahan ihmismieli on taipuvainen miettimään, miten asiat olisivat menneet, jos olisi tehnyt toisin. Ei silti jäänyt katumafiilistä, Korva kertoo.
Toistaiseksi Korvalla ei ole maalia, jota kohti harjoitella. Pekingin olympialaisten jälkeen seuraavat arvokisat käydään Slovenian Planicassa vuonna 2023, mutta ajatuksenkin tasolla ne ovat vielä liian kaukana. Korvan mukaan hänen tilanteensa on henkisellä puolella valoisampi kuin vuosi sitten mutta fyysisen kunnon puolesta muuttumaton.
Haasteiden kokoluokkaa voi hahmottaa, ettei Korva pysty antamaan vastausta kysymykseen, jatkuuko ura enää ensi kevään jälkeen.
– Vaikea ennustaa. Mieli muuttuu nopeasti. Hiihtoa en varmasti lopeta, mutta kuinka tosissaan ja paljon painoarvoa annan sille, sen näkee sitten keväällä. Silloin on tehtävä raaka arviointi. Toistaiseksi olen jättänyt sen pohdinnan kokonaan pois.
– Murehtia ei auta. Tähän on tultu ihan täysin omin valinnoin, Korva sanoo.
Lue myös:
IS: Hiihtäjälupaus Anita Korvan ja mestarivalmentajan yhteistyö päättyi