En voinut sille mitään. Kylmät väreet repivät aikaisin sunnuntaiaamuna selkäpiitä ja koko kehoa. Se tapa, jolla Edmontonin Jesse Puljujärvi Albertan paikallistaistossa esiintyi, sai urheiluromantikon tuntemaan. Ei nimittäin löydy NHL:stä tällä haavaa kiehtovampaa ja parempaa suomalaistarinaa kuin Jesse Puljujärvi.
Eikä tämä ilmiö rajoitu ainoastaan Suomeen.
Nopea vilkaisu sosiaalisen median ihmeelliseen syvyyteen kertoo, miten Puljujärvi täyttää monet päivitykset. Kuka herkuttelee vanhoilla pizzansyöntikuvilla, kuka biisoniotoksilla tai ihan vain edellispelin koosteilla. Puljujärven suoritukset, omaa elämäänsä elävä kieli otteluiden aikana tai raivoisat tuuletukset puhuttelevat juuri nyt jääkiekkokansaa joka puolella.
Puljujärven tarinan syvyys on tiedossa laajalti ja juuri siksi 23-vuotiaasta suomalaisesta on tulossa kiekkokansan suosikki.
Toki Puljujärven sinänsä valloittavalla persoonalla on tähän suuri merkitys. Aina hyväntuulinen ja iloinen suomalaislaituri on vasta viimeisen vuoden aikana pystynyt aidosti olemaan Pohjois-Amerikassa oma itsensä kiitos ennen muuta kohentuneen kielitaidon, mutta myös kaukalossa kehittyneen pelin.
Puljujärven tapauksessa kaikki edellä mainittu nivoutuu upealla tavalla yhteen läpimurron kynnyksellä.
Kyse ei ole ainoastaan siitä, että Puljujärvi olisi nyt merkittävästi parempi jääkiekkoilija kuin vielä pari vuotta sitten, mitä hän toki on. Yhtälöön mahtuu silti muutakin, ja ennen muuta Puljujärven hauskan persoonan vapautuminen.
Harjoituskaudella median edessä kerrotut biisonitarinat yhdistettynä jatkuvaan leveään hymyyn, ovat Puljujärveä parhaimmillaan.
Viisi vuotta
Mitä leveämpi hymy, sitä paremmin Puljujärvellä yleensä peli kulkee. Vasta nyt näemme NHL-maailmassa ensimmäistä kertaa aidon hauskan kokonaisvaltaisen Jesse Puljujärven – pelaajana ja ihmisenä.
Viisi tuskaista vuotta NHL-varauksen jälkeen Puljujärvi on yksi kuumimmista suomalaisnimistä NHL:ssä, eikä siihen toden totta moni vielä pari vuotta takaperin uskonut. On fantastinen tarina, miten kärppäkasvatti on löytänyt itsensä pelaajana ja kasvanut varmasti myös ihmisenä. Tämä on jälleen kerran muistutus siitä, että huipulle voi nousta monella eri tavalla. Eikä kyse ole sprinttikisasta.
Juuri se, miten Puljujärvi on nykyhetkeen tullut, luo uskoa myös tulevaan.
Siinä, missä moni kesän 2016 kärkivarauksista nousi sekunnissa tähtiin, Puljujärvi ui pitkään syvissä vesissä. Samaan aikaan, kun Auston Matthews ja Patrik Laine hakkasivat maaleja kilpaa ensimmäisillä kausillaan, ja Puljujärven edestä varattu Pierre-Luc Dubois oli pudottamassa suurseura Tampaa pudotuspeleissä, Oilers-lupaus tuskaili oman uransa kanssa ensin farmissa ja sitten Kärpissä.
Usko Puljujärven NHL-uraan oli koetuksella laajalti esimerkiksi Suomeen paluun aikoihin.
Mutta mikä onkaan tilanne juuri nyt?
Dubois on menettänyt viimeisen vuoden aikana otteensa täysin ja esiintyi Winnipegiin tulleen pelaajakaupan jälkeen uudessa seurassaan menneellä kaudella täysin ala-arvoisesti. Myös Patrik Laineen NHL-tähti näytti sysimustan menneen kauden jälkeen vahvasti alaspäin.
Ja samaan aikaan kolme pistettä sunnuntaina Calgarya vastaan taululle iskeneellä Puljujärvellä on kasvoillaan leveämpi hymy kuin koskaan aiemmin.
Täynnä tulta
Eikä Puljujärven orastavaa läpimurtoa voi kuitata sillä, että tämä pelaa megatähti Connor McDavidin vierellä. Se tietenkin auttaa, mutta samaan aikaan Puljujärven onnistumiset ja tehot ovat kaikkea muuta kuin sattumaa tai siipeilyä. Nuoren oululaishyökkääjän olemuksesta ja työmoraalista huokuu nöyryys ja se, ettei tämä ota mitään nyt kohdalle tulevaa itsestäänselvyytenä.
Puljujärvi tekee kaukalossa valtavan määrän töitä ja luo siksi sekä itselleen että muille paljon hyvää. Tästä sunnuntai oli viimeisin esimerkki. Jäähyltä vapauduttuaan Puljujärvi oli täynnä tulta ja tappuraa valmiina tulemaan hyökkäykseen avuksi.
Puljujärvi naputti mailaa jäähän, että kiekko tänne, täältä tulee. Maalivahti torjui laukauksen, mutta McDavid siivosi irtokiekon maaliin.
Hieman myöhemmin Puljujärvi voitti oman maalin takana irtokiekon, toimitti sen Leon Draisaitlille, väisti taklauksen ja lähti tuhatta ja sataa sahaamaan pystyyn. Lopulta Cody Ceci vapautti suomalaisen läpiajoon: 4–2. Irtokiekon voittamisen seurauksena Puljujärvi alusti myös Connor McDavidin kolmannen osuman.
Kyse ei ole miltään osin sattumasta, vaan hirvittävästä nälästä ja armottomasta työmoraalista. Puljujärvi höyryää tällä hetkellä joka puolella ja nimenomaan oikeisiin asioihin keskittyen. Puljujärvi on juuri nyt oiva sekoitus itsevarmuutta ja oikeanlaista nöyryyttä. Tämä haluaa ratkaista, mutta tietää ja hyväksyy samalla hienolla tavalla työmiehen paikkansa supertähtien rinnalla.
Juuri nyt Jesse Puljujärven tulevaisuus näyttää hyvältä. Ja näinhän se elämässä menee. Se, joka on kulkenut pisimmän ja kivisimmän, jopa tuskaisimman tien, on usein kuin huomaamattaan tehnyt ne kaikkein kovimmat valutyöt, myös henkisellä puolella. Minkäänlaiseen romahdukseen on Puljujärven kohdalla vaikea enää uskoa.
Oppi siitä, miten NHL:ssä pelataan kokonaisvaltaista peliä oikein, on ollut kovaa, mutta se on mennyt perille. Puljujärvi tietää tämän itsekin ja on siksi koko ajan kuin lentoon lähdössä. Katsokaa Puljujärven tuuletuksia ja muidenkin onnistumisista iloitsemista!
Kun ei ole saanut mitään ilmaiseksi, tuolta se näyttää.
Puljujärvi ei ole eikä hänestä tule McDavidin tai Draisaitlin kaltaista supertähteä, mutta puhumme erittäin laadukkaasta NHL:n voimahyökkääjästä. Kolmekymmentä osumaa on Puljujärvelle tällä kaudella täyttä realismia. Vain kahdeksan suomalaispelaajaa on yltänyt 2000-luvulla 30 maaliin.
Kausi on vasta alussa ja matka pitkä, mutta Puljujärven puolesta on vaikea olla iloitsematta. Eikä Puljujärvestä uhria tarvitse tehdä. Pelaaja itse olisi varmasti voinut aiemmin toimillaan nopeuttaa asioita, mutta aika ei tuolloin ollut kypsä. Yhtä kaikki Puljujärven voi hyvällä syyllä todeta ansaitsevan juuri nyt jokaisen kohdalle tulevan onnistumisen.
Jesse Puljujärvi on hektisessä ja äärimmäisen lyhytjänteisessä NHL-maailmassa kiehtova muistutus pitkäjänteisen työn merkityksestä. Kaikkien 18-vuotiaiden NHL-varausten ei tarvitse aloittaa NHL-uraansa hattutempulla huipulle yltääkseen. Kysyä jopa voisi, onko joidenkin kärkivarausten annettu tehojen varjolla oppia liian aikaisessa vaiheessa liian huonoille tavoille?
Jesse Puljujärven ei ainakaan annettu.
Lue myös:
Arttu Ruotsalainen ratkaisi voiton Buffalolle – Jokiharju sairastuvalla