Suomen ykköshiihtäjiin lukeutuva Ristomatti Hakola kertoi perjantaina vaihtaneensa valmentajaa elokuun lopussa. Hiihtäjää yli 15 vuotta valmentanut Antti Hagqvist siirtyi sivuun, kun valmennusvastuun Hakolasta otti maajoukkueen päävalmentaja Teemu Pasanen.
Vaihdos herätti luonnollisesti kysymyksen: onko koko maajoukkueen näkökulmasta ongelmallista, jos päävalmentaja vastaa yhden kärkiurheilijan valmennuksesta?
Yle Urheilun asiantuntijan Toni Roposen mielestä ei. Roponen perustaa mielipiteensä kolmeen pääkohtaan.
1. Päävalmentajan on hyvä tietää, mitä arjessa tapahtuu
Roposen mielestä on huomioitava, että Pasanen on seurannut jo vuosikausia Hakolan harjoittelua. Uudenlainen yhteistyö tuo mukanaan synergiaetuja, sillä huippu-urheilijat leireilevät paljon. Jatkossa myös Hakolan leiriharjoittelua seuraa ja johtaa henkilökohtainen valmentaja.
– Osoittaa ammattimaisuutta, että vastuuvalmentaja on mukana päivittäisessä valmennuksessa. Se tukee urheilijan kokonaisvaltaista valmennusta, Roponen sanoo.
Olympiatalven alla tehtävällä vaihdoksella ei haeta muutenkaan täyskäännöstä harjoitteluun, vaan uusia virikkeitä.
– Jokainen valmentaja tuo myös omat pienet asiansa harjoitteluun. Juuri pienet nyanssit usein tekevät eron huipulla. On myös muistettava, että urheilija saa vaihdoksesta motivaatioruiskeen. Piristys henkisellä puolella voi auttaa Hakolaa parempiin tuloksiin jo tulevana talvena, Roponen huomauttaa.
2. Ammattitaito riittää erottamaan eri roolit
Roponen muistuttaa, että Pasanen ei ole ainoa maajoukkuevalmentaja, jolla on henkilökohtaisia valmennettavia.
Esimerkiksi naisten vastuuvalmentaja Ville Oksanen valmentaa Johanna Matintaloa ja paria miessprintteriä, Juho Halonen taas Joni Mäkeä.
Oleellista on se, että kaikki maajoukkuevalmentajat ovat Roposen näkemyksen mukaan ammattilaisia, jotka ymmärtävät, mitä tuplarooli merkitsee: oma valmennettava ei saa etua muihin nähden.
– Kysymys on huippu-urheilusta, jossa tulokset ratkaisevat. Henkilökohtainen kytkös ei vaikuta viesti- tai matkavalintoihin. Valmennusjohdolla on mielestäni ammattimainen ymmärrys siitä, että juuri tulokset ratkaisevat sen, kuka hiihtää mitäkin kilpailuja.
3. Vastaava toimintamalli käytössä myös muualla
Suomen malli ei ole millään tavalla poikkeuksellinen, vaan maajoukkuevalmentajilla on henkilökohtaisia valmennettavia myös muualla.
– Maailmalla vallitseva systeemi on se, että päävalmentaja vastaa kaikkien urheilijoiden valmennuksesta. Esimerkiksi Venäjällä on malli, jossa on kahdesta kolmeen eri valmennusryhmää, joiden vastuuvalmentajat vastaavat täysin kaikkien urheilijoiden valmennuksesta, Roponen selvittää.
– Mielestäni esimerkiksi Hakolan ja Pasasen valmennussuhde osoittaa vain sen, että valmentajalla on oikeasti näkemystä siitä, miten urheilijaa valmennetaan koko vuoden aikana – ei vain yksittäisillä leireillä. Tämä on oikeaa valmentamista.
Roposen mukaan erilaiset mallit on erotettava toisistaan. Esimerkiksi hän nostaa maajoukkuetta vuosina 2006–2014 valmentaneen Magnar Dalenin.
– Dalen oli nimenomaan managerimainen päävalmentaja eli hän koordinoi ja järjesteli olosuhteita, eikä ollut niinkään iholla päivittäisessä valmennuksessa.
Lue myös: