Mikä yhdistää Sami Vatasta, Olli Määttää, Sami Nikua, Harri Pesosta, Valtteri Kemiläistä, Veini Vehviläistä, Mikael Ruohomaata, Oula Palvea, Pekka Jormakkaa, Jonne Virtasta ja Yohann Auvitua?
Toki Jyväskylä ja JYP, mutta myös se, että kaikki ovat olleet JYPin päävalmentajan Jukka Ahvenjärven valmennuksessa. SM-liigasta sekä kansainvälisistä kaukaloista tuttujen pelaajien listaa voisi jatkaa vielä pidemmällekin.
"Jusu" Ahvenjärven käsien kautta on kulkenut vuosien ja vuosikymmenten varrella kymmeniä pelaajia, jotka ovat tehneet jääkiekosta itselleen ammatin. Muutama vuosi sitten jokaisessa SM-liigajoukkueessa pelasi vähintään yksi "Jusun koulun" kasvatti, ja nyt pelaajia on edelleen toistakymmentä.
Liigajoukkueen päävalmentajaksi päätyäkseen voi kulkea monia polkuja. Voi pelata mittavan 1 231 NHL-ottelun uran ja saapua Mikkeliin ensimmäisen aikuisjoukkueensa pariin valmiiseen pääsarjapöytään Olli Jokisen tavoin. Tai sitten voi valmentaa samassa kaupungissa lähes kolme vuosikymmentä eri sarjoissa C-junioreista kolmosdivariin ja Mestikseen, kunnes sopiva hetki koittaa.
Jälkimmäinen on Ahvenjärven polku. Kemiläislähtöinen kiekkomies saapui opiskelemaan Jyväskylään liikuntatieteelliseen tiedekuntaan vuonna 1994, ja Kemin Lämäreissä pelannut sekä valmentanut Ahvenjärvi himoitsi heti haalarihommiin.
Aluksi Ahvenjärvi sai vastuuta JYPin C2-junioreiden maalivahtivalmentajana, ja kaudesta 1994–1995 lähtien Ahvenjärveen on luotettu niin JYPissä, Diskoksessa, D-Kiekossa, D Teamissa kuin JYP-Akatemiassakin. Keväällä 2010 hän vei JYPin farmijoukkueena toimineen D Teamin Mestiksen finaaleihin, ja matkalla pudotuspeleissä kaatuivat nykyään liigassa pelaavat Sport ja KooKoo. Kevät 2011 toi vielä pronssimitalit.
Kahdesti Mestiksen vuoden valmentajana (2011 ja 2015) palkittu Ahvenjärvi nousi JYPin apuvalmentajaksi SM-liigaan vuonna 2017, ja kauden 2019–2020 hän valmensi seuran U20-junioreita. Nyt vihdoin yhden välivuoden jälkeen syksyllä 2021 on tullut Ahvenjärven vuoro viedä Keski-Suomen nuorentunutta lippulaivaa eteenpäin päävalmentajana.
Vaikka Jyväskylässä jossain vaiheessa jopa epäiltiin Ahvenjärven halua valmentaa JYPin liigajoukkuetta, tavoite on ollut taustalla kytemässä koko ajan. Ahvenjärvelle on tiettävästi tarjottu valmennuspestejä muualtakin, mutta mies on pysynyt sitkeästi Hippoksella.
– Tulin Jyväskylään jääkiekon takia, ja tavoite oli päästä liigaan valmentajaksi. Kyse ei ole kuitenkaan ollut siitä, että jokin asema olisi ollut tärkeä. On tärkeää, että omalla toiminnalla on merkitystä siinä omassa toimintaympäristössä, ja ympärillä olevat ihmiset ovat monesti melkoinen voimavara, Ahvenjärvi kuvailee.
– Kasvutarinat niin pelaajilla kuten valmentajillakin ovat kovin erilaisia. Minun tarinani on ollut tällainen.
Jyväskylässä juhlittiin Suomen mestaruutta vuosina 2009 ja 2012, ja kaupungissa on ollut Risto Dufvan, Jyrki Ahon ja Marko Virtasen kaltaisia persoonia viemässä joukkuetta kohti kärkisijoja. Yle Urheilun asiantuntija Topi Nättinen olisi odottanut näkevänsä vanhan valmentajansa liigassa jo aiemmin.
– Ottaen huomioon, kuinka paljon häntä on arvostettu kaupungissa, arvostus konkretisoitui aivan liian myöhään. Dufvan, Ahon ja Virtasen kanssa JYPillä oli selkeä linja ja jatkumo, jota oli vaikeaa katkaista, Nättinen pohti Yle Puheen Jääkiekkokierroksella.
– Olen pohjattoman ylpeä ja onnellinen hänen puolestaan. Tiedän, että nyt JYPin laivalla on sellainen kapteeni, jonka se on ansainnut.
Nättisen mukaan rooli, jonka Ahvenjärvi D Teamissa ja JYP-Akatemiassa vuosina 2008–2017 sai, vaikutti turvatulta.
– Jos keskiviikkona Mestis-pelissä Kajaanissa tuli tappio, ei hänen tarvinnut olla torstaina keskustelemassa toimitusjohtajan kanssa potkuista. En sano, että hän olisi pelannut varman päälle, mutta hän pystyi olemaan Mestiksessä päävalmentaja vuosikymmenen ajan. Mikäpä siis ettei.
"Aina pelaajan puolella"
Ahvenjärveä kuvaillaan pedantiksi, jämäkäksi ja intohimoiseksi, mutta reiluksi lätkäjätkäksi. Valmennusotteestaan lisänimen "Jyväskylän Mike Keenan" saanut Ahvenjärvi rakastaa päivittäistä työntekoa.
– Velho on se nimi, jolla häntä silloin ja käsittääkseni edelleenkin pelaajien keskuudessa kutsutaan. Yksittäisiä mieleen tulevia sanoja ovat jämpti ja ammattilainen. "Jusun" ehkä tärkein ominaisuus on se, että hän on aina pelaajan puolella, Nättinen kehuu.
JYP-puolustaja Aleksi Salonen sai ensimaistiaisensa Ahvenjärven isällisistä opeista kaudella 2011–2012 JYP-Akatemiassa, ja nyt hän on jälleen tutun valmentajan alaisuudessa. Ahvenjärven kyky toimia nuorten pelaajien kanssa on Salosen mukaan erityinen.
– Hän ei esitä mitään, ja hän on helposti lähestyttävissä. Päivittäinen kuri ja vaatimustaso on korkealla, ja ne ovat asioita, jotka ajavat kehittymään ja ulosmittaamaan kaiken arjessa. Se on varmasti suurin syy, miksi hänen kauttaan on mennyt niin paljon pelaajia maailmalle.
– Onhan hänen saldonsa älytön, kun miettii, kuinka moni on tehnyt lajista ammatin ja jotkut heistä ovat päässeet aivan maailman huipulle. Hän on saanut kehuja matkan varrella, mutta hän on olkiaan kohauttaen palannut takaisin työn pariin, Salonen naurahtaa.
Nättinen kertoo, että vanhoilla "Jusun koululaisilla" on edelleen WhatsApp-ryhmä, jossa muistellaan Ahvenjärveä ja vuosia hänen valmennuksessaan.
– Kerran vuodessa sattuu niin, että kaikki ovat puhelimella samaan aikaan ja siellä saatetaan väritellä "Jususta" monta tuntia. "RD" (Dufva) saattaa olla toinen hahmo, josta on vastaava määrä tarinoita, mutta muita en tiedä.
– Kyllä hän tiesi lauantain kotipelin jälkeen, mihin nuorten pelaajien suunta oli. Oli sellaisia ihan klassisia lauantain pelejä, joissa hän sanoi, että voitolla sauna on päällä. Hän oli meille tietynlainen isähahmo, ja hän ymmärsi meitä.
"Hän antoi reilun mahdollisuuden"
Salonen kuvailee, ettei Ahvenjärvi kohtele kaikkia pelaajiaan tasapuolisesti. Mikäli joku on käytöksellään ansainnut muita huonompaa kohtelua ja menettänyt luottamuksen, se täytyy ansaita takaisin.
– Se on perusarvo, jonka täytyykin urheilussa täyttyä. Itselläni on ollut aina helppo toimia hänen kanssaan, ja heidän puolestaan on vaikeampi sanoa, ketkä alittavat rimoja ja menevät nurkan taakse.
– Sellaisiakin hienoja kasvutarinoita olen nähnyt, että pelaaja on ymmärtänyt syyn olevan peilissä ja ryhtiliike on kantanut maailmalle saakka.
Nättinen ja Salonen kiittelevät vuolaasti Ahvenjärven panosta oman uransa tärkeänä vaikuttajana. HIFK:n ranskalaispuolustaja Yohann Auvitu saapui Jyväskylään JYPin A-nuoriin vuonna 2008, ja tiet Ahvenjärven kanssa yhtyivät seuraavalla kaudella D Teamissa.
Auvitun polku vei aina NHL:ään saakka New Jersey Devilsin ja Edmonton Oilersin paitoihin.
– Minulla on paljon hyviä muistoja hänestä. Kun tulin Suomeen, olin vain pieni 19-vuotias ranskalaispoika. Hän uskoi minuun ja antoi reilun mahdollisuuden. Olen tosi kiitollinen kaikesta, ja pidämme edelleen yhteyttä silloin tällöin, Auvitu sanoo.
– Olin todella ylpeä, kun näin hänen viimein päässeen liigaan JYPin päävalmentajaksi.
Pilkettä silmäkulmassa
Vuosikymmenten toimiminen nuorten pelaajien kanssa on ollut antoisaa aikaa Ahvenjärvelle. Nuoret ovat tuoneet arkeen paljon vauhtia ja väriä, ja heidän saattamisensa eteenpäin on tuntunut palkitsevalta.
"Jusun koulun" rehtori myös muistuttaa, että pelaamisen lisäksi monet ovat kiinnittyneet lajiin muillakin tavoilla.
– Paljon ihmisiä on mennyt eteenpäin muihinkin hyviin ammatteihin. Kaikista ei tule huippupelaajia, vaan monista on tullut valmentajia tai jopa tuomareita. On hienoa nähdä, että he ovat löytäneet kiekon parista töitä, harrastuksen tai sitten he ovat vaikkapa yritysjohtajina nykyään tukemassa JYPiä seurana edelleen.
Ahvenjärven huoneentaulussa rehellisyys ja luottamus ovat kaikki kaikessa. Hän kunnioittaa ihmisiä ympärillään, ja jotain arvostuksesta kertoo myös se, että Mestiksen erotuomarien ja erotuomarivalmentajan valitsema kauden fair play -valmentajan palkinto on nimetty Ahvenjärven mukaan.
Hän antaa pelaajien olla omia persooniaan, joita ei kahlita. Puurtamisen keskellä täytyy myös muistaa pitää huumori mukana.
– Nuorten pelaajien intohimo on tuonut sellaista energiaa, jonka avulla itsekin on jaksanut. Tykkään siitä, ettei mennä ryppyotsaisena, vaan pitää olla pilkettä silmäkulmassa, jotta jaksetaan tässä intohimolajissa.
– Persoonia ei tarvitse lähteä sorkkimaan. Jos haluaa omistautua ja olla huippu-urheilija, se on hienoa. Jos haluaa muuta, se on hänen valintansa. On tärkeää arvostaa ihmistä ja muistaa, että tällä (jääkiekolla) on merkitystä hänelle.
Kaikki joukkueen eteen
Nättinen sanoo pohtineensa, mikä Ahvenjärven kikka on oikein ollut. Lopulta hän on tullut siihen tulokseen, ettei mitään taikatemppuja ole.
– Elämä koostuu pienistä asioista kaikissa perheissä ja yhteisöissä. Perusasioiden hoitaminen huolellisesti kuulostaa ärsyttävältä, mutta "Jusu" valmistautui joka peliin samalla tavalla tuloksista riippumatta. Toiminta oli koko ajan suunnitelmallista, eikä siitä lipsuttu.
– Sellainen ajattelumalli on varmasti tarttunut monelle pelaajalle uran varrelle.
Ahvenjärvi muistuttaa, että vaikka hänen nimensä nousee esiin, pelaajia on ollut auttamassa lukuisia juniorivalmentajia uran eri vaiheissa.
– Taustalla on paljon tunteja ja hyviä juniorivalmentajia, jotka ovat tehneet pitkään hyvää työtä nuorten pelaajien eteen. Tämä ei ole mitään yhden miehen show'ta.
Yhden miehen show'sta puheen ollen. Kun Ahvenjärvi oli aladivareissa valmentamassa, resurssit olivat tiukassa. Ei ollut harvinaista nähdä Ahvenjärveä yömyöhään hallilla keräämässä rahaa tavalla tai toisella.
– Tarina on ilmeisesti Diskoksen ajoilta, kun budjetin kanssa oli tiukkaa. Hallilla pyöri harrasteryhmiä, ja "Jusu" oli ollut lepakkovuoroilla myymässä vanhoja mailoja, jotta saatiin joukkueelle jäävuoroja maksettua. Se kertoo omistautumisesta ja siitä, ettei hän pelkää työtä tai haasteita, Nättinen muistelee.
Nyt ympärillä on enemmän ihmisiä, ja Nättinen on iloinen, että Ahvenjärvi saa nyt pukukopin siivoamisen ja juomapullojen täyttämisen sijaan keskittyä omaan vahvuusalueeseensa valmentamisessa. Salosen mukaan suurimmat muutokset matkan varrella liittyvät tiimityöskentelyn kehittymiseen.
– Mielestäni "Jusu" on omaksunut ja hyväksynyt sen, millainen liigan päävalmentaja on. Akatemian aikoina resurssit olivat pienet, ja hän tottui hoitamaan bussikuskin, lääkärin ja päävalmentajan hommat. Se moodi oli päällä, ja hän hoiti asioita diktaattorimaisesti, vaikka apukäsiäkin olisi ollut tarjolla, Salonen muistelee.
– Hän on oppinut jakamaan vastuuta ja pudottamaan työkuormaa omilta harteilta. 90-prosenttisesti siellä on kuitenkin edelleen sama mies, jolla on samat arvot, vaikka titteli on erilainen.
Tiimi auttaa eteenpäin
Ahvenjärvi vahvistaa Salosen ja Nättisen pohdinnat. Vaikka työympäristö Hippoksella on tuttu, muutoksiakin on tullut.
– Nyt on ymmärrys siitä, että meillä on tiimi, jonka kanssa pystytään tekemään työtä. Tehtäväni on johtaa tiimiä, ja vastaan viimeisimpänä tuloksesta. Suurin ero on siinä.
– Se, että löydämme yhdessä ratkaisuja arjessa ja pystymme pitämään intohimoisen työilmapiirin niin pelaajilla kuin valmennuksellakin, auttaa meitä vahvasti eteenpäin.
JYP nojasi pitkään kokeneisiin pelaajiin, mutta nyt joukkueen keski-ikä on vain noin 22 vuotta. Siitäkin vinkkelistä Ahvenjärven aika liigajoukkueessa on nyt oikea.
Sopimus seuran kanssa on 1+1-vuotinen, ja sarjan hännille povatun JYPin alkukausi on ollut positiivinen. Kun Ahvenjärveltä kysyy, mistä hän urallaan vielä haaveilee, katse kääntyy jusumaisesti omasta navasta jälleen muualle.
– Haaveilen siitä, että pystyisin auttamaan pelaajia päivittäin eteenpäin. Ja siitä, että saisimme yleisöä taas halliin ja sinne hyvän fiiliksen. Siitä, että saisimme uusia harrastajia lisää ja lätkä voisi Suomessa hyvin.
– Siten voimme kaikki nauttia siitä, mitä meillä on tarjolla.
Lue myös: