Ville Larinto on kokenut urallaan useita takaiskuja loukkaantumisten muodossa. Loukkaantumisista toipumisen jälkeen lahtelaisen piti rakentaa itseluottamus hyppäämiseen uudestaan.
- Hetkeksi saattoi jäädä pientä pelkoa, jos kaatumisen jälkeen oli mennyt paikkojakin rikki.
Silloin joutui ottamaan kaiken varman päälle. Kun polveni on mennyt kahdesti rikki, meni pitkään ettei mäessä uskaltanut ottaa kunnon vauhteja, ettei tule ylipitkiä hyppyjä. Silloin takaraivossa oli, että kestääköhän polvi, ja kunhan ei nyt vaan sattuisi tätä uudestaan, Larinto kertoo.
- Itseluottamus rakentui toistojen kautta. Polvi alkoi tuntumaan koko ajan paremmalta, eikä kipeytynyt missään. Toistojen myötä ei tarvinnut enää pelätä kipuja, Larinto jatkaa.
Julia Kykkänen kaatui pahannäköisesti tämän kauden maailmancupissa. Kykkänen selvisi pahimmalta loukkaantumiselta ja pystyy teipattuna kilpailemaan kauden loppuun saakka.
- En pystynyt melkein kuukauteen harjoittelemaan lainkaan, mutta kilpailut kävin hyppäämässä. Olin jo Japanissa päättänyt, että jos jalassani ei ole mitään, mikä estäisi hyppäämisen, vedän kauden loppuun. Kyllähän siinä jännitti ensimmäisellä kerralla kaatumisen jälkeen, miten jalka ylipäätään kestää, Kykkänen sanoo.
Larinto kertoo, että on käynyt keskustelemassa urheilupsykologin luona, mutta ei pelkoon liittyvistä asioista.
- Keskusteluni ovat liittyneet lähinnä siihen, että miten kisatilanteessa saa pidettyä pään kasassa. Nuorempanakin kaaduin mäessä, mutta niissä ei sattunut mitään pahempaa. Hetkeksi aikaa siinä kuitenkin katoaa luottamus, mutta se tulee takaisin toistojen kautta, Larinto sanoo.
Larinto ja Kykkänen sanovat, ettei mäkihypyssä hyppy kanna pitkälle, jos pelolle antaa siivet.
- Eihän mäkitornista voi alas tulla, jos oikeasti pelottaa ja puntti tutisee. Silloin on parempi jättää tulematta kokonaan. Sen sijaan pieni jännitys kuuluu lajiin, Larinto toteaa.
- Ainahan tervettä pelkoa voi olla, mutta se tulee varmasti jännityksen tunteena. Jos on loukkaantuminen taustalla, voi alkuun jännittää. Ei siihen auta muu kuin olla varma siitä, mitä tekee. Ei hyppytorniin kannata lähteä pelleilemään, Kykkänen sanoo.
Mäkihypyssä ollaan luonnonvoimien armoilla. Välillä tuulen suunta ja voimakkuus saattavat muuttua dramaattisesti samalla hetkellä, kun hyppääjä on tulossa alas tornista. Larinto kertoo kokeneensa tällaisen tilanteen.
- Oli tuulinen sää ja vielä siinä vaiheessa, kun annettiin lupa laskea oli hyvä tuulirako. Hypätessäni iskeytyi älytön vastatuulen puuska ja vedin siinä sitten voltit. Sen jälkeen oli taas hieman itseluottamuksen kanssa hakemista. Tuollaiselle ei kuitenkaan voi mitään ja onneksi niitä sattuu hyvin harvoin. Jos ajoissa huomataan tuollainen keli, jätetään menemättä mäkitorniin kokonaan, Larinto sanoo.