Mitä tulee urheilufanaatikon mieleen, kun puhutaan vuodesta 1978?
Prahassa kulki ainakin mukavasti, kiitos Martti Vainion 10 000 metrin EM-kullan. Suomalaisista himmeämpien EM-mitalien makuun pääsivät hopeaa saavuttaneet Antti Kalliomäki ja Markku Tuokko sekä pronssille yltäneet Arto Bryggare, Ismo Toukonen ja Rauli Pudas.
Pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisoissa Lahdessa Tapio Räisänen voitti ensimmäisenä suomalaisena mäkihyppääjänä suurmäen maailmanmestaruuden. Maastohiihdossa kultakantaan pääsi naisten viestijoukkue, jonka ankkuri Helena Takalo toi kultaa myös 5 kilometriltä. Suomi oli kolmella kultamitalillaan Lahden MM-kisojen menestynein maa Neuvostoliiton kanssa, mutta itänaapuri kiilasi edelle useamman hopean (5–3) ansiosta.
Ajankuva oli hyvin erilainen kuin nykyisin, sillä norjalaiset loistivat mitalikamppailuissa poissaolollaan. Juoksija Grete Waitzin 3000 metrin pronssi jäi Norjan ainoaksi arvometalliksi Prahan EM-kisoissa, eikä Lahden MM-kisoistakaan ollut kotiinviemisinä kuin yksi ainoa mitali, miesten viestipronssi.
Lahden kisat olivat Norjan hiihdolle kyykkäys, jota pahempaa se ei ole kokenut maailmansotien jälkeisenä aikakautena.
Oli kyse sitten yleisurheilusta tai pohjoismaisista hiihtolajeista, vuonna 1978 Suomi vei ja Norja vikisi.
Mikäli ei ole elänyt kyseistä aikakautta, asetelma on viime vuosina tuntunut enemmän tai vähemmän vieraalta.
Keihäspronssi pelasti Suomen yleisurheilun arvokisojen nollakerhosta vuosina 2015 ja 2016, mutta sittemmin pistesijat ovat olleet parasta sinivalkoista antia. Vuodesta 2016 Norjan tahti on ollut toinen: Ingebrigtsenin juoksevasta veljeskolmikosta jokainen on tuonut kaksi arvokisamitalia, ja Karsten Warholm on aidatun ratakierroksen hallitseva MM-voittaja (2017 ja 2019) ja Euroopan mestari (2018). Kestävyysjuoksija Karoline Bjerkeli Grövdal on myös EM-pronssimitalisti kaksista viime kisoista.
Talviurheilu on ollut kuitenkin oma lukunsa. Sitten 1980-luvun 5,5 miljoonan asukkaan Suomi on pystynyt haastamaan tutuissa talviurheilumuodoissa 5,3 miljoonan asukkaan Norjaa vain yksittäisissä kisoissa. Tällaisia olivat muun muassa pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisat vuosina 1999 ja 2007, jolloin Suomi jakoi Norjan kanssa kultamitalien määrässä mitalitilaston ykkössijan.
Viime vuosina ero on kuitenkin räjähtänyt käsiin. Norja on karannut maisemaan niin Suomelta kuin kaikilta muiltakin.
Jos Suomen saldo vuoden 2019 Seefeldin MM-hiihdoista oli yksi pronssi, Norja rikkoi ennätyksiä voittamalla 25 mitalia. Näistä peräti 13 oli kultaisia.
Toisaalta tulos tuli tuskin kenellekään täysin puun takaa, olihan Norjan saalis vuoden 2018 Pyeongchangin olympialaisista historialliset 39 mitalia. Myös kultamitalien määrä, 14 kappaletta, sivusi kaikkien aikojen ennätystä.
Tuloksen ainutlaatuisuus tunnistetaan myös pääkallopaikalla, Norjan olympiaurheilukeskuksessa Olympiatoppenissa.
– Mielestäni ennätyksen rikkominen ei ole mahdollista. En usko, että Norja on yhtä hyvä Pekingin olympialaisissa 2022, koska Pyeongchangissa tilanne oli spesiaali. Esimerkiksi Venäjä ei ollut yhtä vahva kuin on totuttu. Meillä toimi kaikki varusteista terveystekijöihin, sillä joukkueessa ei käytännössä ollut ainuttakaan sairaustapausta koko kisojen aikana, Olympiatoppenin talviurheilujohtaja Helge Bartnes sanoo Yle Urheilulle.
Norjassa ei kuitenkaan tyydytä vähään.
– Jos saamme Pekingissä 32–33 mitalia, se olisi erinomainen tulos, Bartnes sanoo.
Helmikuussa jälleen mitalisadetta?
Ennen vuoden 2022 Pekingin olympialaisia tasoa mitataan kuluvana talvena MM-kisoissa. Seuraavan kerran norjalaismenestystä nähtäneen helmikuun alussa, kun ampumahiihtäjät mittelevät MM-mitaleista Pokljukassa ja alppihiihtäjät Cortina d'Ampezzossa. Näiden jälkeen vuorossa ovat pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisat Oberstdorfissa helmi-maaliskuun taitteessa.
Norjalle voi povata mitalisadetta, kun tarkastellaan maastohiihdossa, mäkihypyssä, yhdistetyssä, alppihiihdossa ja ampumahiihdossa ennen joulua saavutettuja maailmancupin palkintosijoja.
Kun katsotaan norjalaisten menestystä viime vuosien arvokisoissa, kauden startti eli tulokset ennen joulua ovat peilanneet hyvin, mitä arvokisoissa on nähty myöhemmin helmikuussa.
Otetaan esimerkiksi edellinen olympiatalvi 2017–2018, jolloin Norja pyyhki muilla lattiaa. Pyeongchangissa peräti 21 norjalaisurheilijaa juhli henkilökohtaista olympiamitalia, mutta ylittivätkö norjalaiset tasonsa? Nähtiinkö Pyeongchangissa jotain poikkeuksellista, kun huomioidaan, miten kyseiset 21 mitalistia esiintyivät alkukaudesta?
Ei nähty.
Henkilökohtaisista mitalisteista vain mäkihyppääjä Robert Johansson ei ollut seissyt palkintokorokkeella ennen olympialaisten alkua. Johansson ei silti saa yllätysmitalistin leimaa, sillä hän suuntasi Pyeongchangiin ollessaan maailmancupin kokonaispisteissä kuudentena.
Merkille pantavaa on, että 21 olympiamitalistista peräti 19 ylsi palkintosijoille ennen vuoden 2017 joulua – palkintosijoja kertyi yhteensä 74, joista voittoja oli 32. Lukemaan on laskettu tulokset pohjoismaisten hiihtolajien, alppihiihdon ja ampumahiihdon maailmancupeissa. Lajeista, jotka toivat Norjalle 89 prosenttia Pyeongchangin henkilökohtaisista mitaleista.
Menikö Norjalla sitten poikkeuksellisen kovaa olympiakaudella 2017–2018?
Ei mennyt.
Seuraavalla kaudella (2018–2019) Norja vei nimiinsä mitalitilaston pohjoismaisten hiihtolajien, ampumahiihdon ja alppihiihdon MM-kisoissa. Tuolloin norjalaiset olivat saavuttaneet ennen joulua 60 maailmancupin palkintosijaa. Näistä voittoja oli 29.
Niin hurjalta kuin lukemat kuulostavatkin, tulokset ovat viime vuosina vain parantuneet. Norjalaisten menestysnälkä on kaikkea muuta kuin osoittamassa hiipumisen merkkejä.
Vuosi sitten palkintosijoja oli kertynyt jouluun mennessä 80 kappaletta, ja voittotili näytti 39:ää. Kuluvalla kaudella koronapandemiasta huolestuneet norjalaiset ovat kilpailleet maastohiihdossa 12 maailmancupin kilpailua vähemmän verrattuna viime sesonkiin. Silti Norjan saldo oli jouluun mennessä 65 podiumpaikkaa (pohjoismaiset hiihtolajit, alppihiihto ja ampumahiihto), joista voittoja oli 32.
Naisten mäkihypyssä, jossa norjalainen puolustaa olympiavoittoa, maailmanmestaruutta ja maailmancupin kokonaisvoittoa, kisoja on jäänyt välistä kaikkiaan neljä kappaletta. Yhdistetyssä, jossa Norja on ollut ylivoimaisimmillaan, kahta kisaa ei ole pystytty järjestämään.
Kun huomioidaan, että norjalaisten plakkarissa oli tänä jouluna 15 kisaa vähemmän kuin vuosi sitten, 32 voittoa on kauden starttina itse asiassa kovempi kuin viimevuotinen 39 voiton hirmutulos – voittoprosentti on nimittäin nyt 49,2, kun vuosi sitten se oli 48,8.
Rukan maailmancup osoitti, että ainakin norjalaiset maastohiihtäjät ovat kunnossa – seitsemän ykkössijaa kahdeksasta mahdollisesta (87 %) ja 12 palkintosijaa 24:stä (50 %). Myös edellisissä MM-kisoissa Seefeldissä 2019 maastohiihdossa nähtiin vastaavia lukemia: 10 voittoa 12:sta (83 %) ja mitaleita yhteensä 18 kappaletta 36:sta (50 %).
Norjan miesten hiihtomaajoukkueen entinen päävalmentaja, vuoden 2002 sprintin olympiavoittaja Tor Arne Hetland arvioi, että Oberstdorfissa Norjan juhlat ovat jopa villimpiä kuin kaksi vuotta sitten Seefeldissä.
– On vaikea puhua vain kultamitaleista ja mitaleista ylipäätään. On tärkempää keskittyä tekemään parhaansa, ja mitalit lasketaan kisojen jälkeen. Uskon kuitenkin, että Oberstdorfissa Norja vie mitaleista yli puolet, Hetland arvioi Yle Urheilulle.
50 prosenttia kaikista MM-mitaleista Oberstdorfissa?
Eikä Hetland puhu nyt pelkästään maastohiihdosta. Vaikka Norja murjoi kilpailijamaita Seefeldin MM-kisoissa ennennäkemättömällä tavalla, joukkueella jäi parannettavaa.
Esimerkiksi miesten mäkihyppy ei tuonut ainuttakaan mitalia. Viime kuukausien perusteella sama ei todennäköisesti toistu Oberstdorfissa.
Seefeldin MM-kisoissa Norja kahmi 25 mitalia 66:sta eli 38 prosenttia. Naisten yhdistetyn mukaantulo MM-ohjelmaan tarkoittaa, että Oberstdorfissa on jaossa 69 mitalia. Naisten yhdistetyssä on toistaiseksi käyty vain yksi maailmancupin osakilpailu, jossa parhaat norjalaiset olivat sijoilla kaksi, neljä ja seitsemän.
Vaikka Oberstdorfissa naisten yhdistetyssä on vain yksi kisa, se voi hyvinkin tuoda useamman kuin yhden norjalaismitalin.
Norjalaisilla urheilutoimittajilla riittänee töitä helmi-maaliskuussa, jolloin alppihiihdon, ampumahiihdon ja pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisat täyttävät lehtien palstat 26 päivää putkeen. Kun vastaava tripla käytiin kaksi vuotta sitten, uutisoitavana oli yhteensä 38 mitalia: 20 kultaa, 9 hopeaa ja 9 pronssia.
– Olympiatoppenissa keskitymme Pekingin olympialaisiin, ja jokaisella lajilla on omat tavoitteensa MM-kisoihin. Mutta kun heidän kanssaan keskustelee, tavoite on aina olla yhtä hyvä kuin viime kerralla tai vielä parempi, Olympiatoppenin talviurheilujohtaja Bartnes sanoo viitaten jo mainittuun mäkihyppyyn.
Bartnes ja Hetland allekirjoittavat, että menestyksellä on myös varjopuolensa: Norjan liiallisesta dominanssista voi pahimmillaan muodostua talviurheilulle ongelma.
– Toivon, että moni maa voittaa mitaleita tulevissa olympialaisissa ja MM-kisoissa. Talviurheilulle on tärkeää, ettei yksi maa vie kaikkia mitaleita, Hetland sanoo.
Lue lisää: