Suomalainen mäkihyppy syntyi ja kasvoi Helsingissä ennen kuin aikuistui Lahdessa ja muissa Suomen tunnetuissa mäkikeskuksissa.
Helsingin mäkiviikko -sarja valaisee suomalaisen mäkihypyn elämänkaarta maamme pääkaupungin näkökulmasta. Parhaimmillaan Helsingistä löytyi kymmeniä hyppypaikkoja. Tänä päivänä on vain muutamia hyppääjiä.
Ensimmäisessä osassa tutustutaan Katajanokan hyppypaikkaan. Sarjassa avataan unohdettua suomalaista urheiluhistoriaa.
Katajanokan kalliolla järjestettiin vuonna 1886 ensimmäiset mäkihyppykilpailut Suomessa. Järjestäjänä oli Helsingin Sporttiklubi. Yleisöä oli paikalla sadoittain. Viikkoa myöhemmin laitettiin pystyyn omat kilpailut Korkeasaareen, jossa osallistuja oli peräti 102.
– Tuntuu aika hurjalta, kun täällä on nyt arvotaloja. Kivenheitossa on päässä Senaatintori, Kauppatori ja Presidentinlinna, Ylen toimittaja Riku Salminen tunnelmoi Katajanokan hyppypaikan läheisyydessä.
Sarjassa historiallisia mäkipaikkoja esittelee stadilainen mäkikotka Kari J. Nyberg.
– Helsingissä oli keskiluokkaa, jolla oli aikaa. Helsinkiin tuli myös vaikutteita ulkomailta. Mäkihyppy oli kuitenkin tuontitavaraa Norjasta, Nyberg sanoo.
Historian ensimmäisen mäkikisan Katajanokalla voittikin norjalainen insinööri Christian Nielsen. Toinen oli kaartilainen ja tarkka-ampuja P. Huttunen Karkkilasta. Kolmannen sijan nappasi taidekoulun oppilas Antti Haatoja Kajaanista.
– Palkintojen jakamisessa ensimmäinen kriteeri oli pysyä pystyssä. Sitten katsottiin jollain tavalla, kuinka rohkea tai urhea hyppääjä oli. Pituus oli vasta kolmas kriteeri. Oli enemmän taiteellista ja tunteellista puolta, Nyberg avaa.
Sarjassa katsojat pääsevät tutustumaan vanhoihin mäkihyppypaikkoihin myös lajilegendan ja Yle Urheilun asiantuntijan Janne Ahosen kanssa.
– Tulee vähän Holmenkollen-fiilis. Meri ja kaupunkimiljöö. Kollenin mäki ei ole tietysti näin lähellä merta Oslossa. Voi olla vähän tuulialtis mäki tässä merenrannassa, mutta muuten hyvä, Ahonen kuvailee Katajanokan hyppypaikkaa.
Toisessa osassa tutustutaan Alppilan mäkipaikkaan. Ensimmäinen suomalainen mäkitorni rakennettiin Linnanmäelle eli nykyisen huvipuiston viereen.
– Norjalainen insinööri Robert Pehrson oli tässäkin hommamiehenä. Oli kunnon puutorni. Oli mahtavan näköinen ja uljas paikka, Nyberg avaa.
Vuonna 1906 järjestettiin ensimmäiset kansainväliset mäkikilpailut. Mukana oli neljä norjalaista ja yksi ruotsalainen. Paras suomalainen oli siis kuudes.
– Pehrson tuli Holmenkollenilta, jossa hypättiin maailman pisimpiä siihen aikaan eli 27,5 metriä. Täällä hypättiin 25 metriä. Oltiin kansainvälisesti korkealla tasolla. Maailman paras hyppääjä oli rakentamassa mäkeä ja mäki oli melkein yhtä suuri kuin maailman paras mäki, Nyberg toteaa.
Alppilassa järjestetyt kilpailut oli suuria tapahtumia. Hyppyrimäen rinteeseen rakennettiin aitioita. Kilpailuja seurasi paikan päällä Helsingin kaupungin silmäätekevät henkilöt.
Janne Ahonenkin ihasteli Alppilan hyppyrimäen tunnelmaa nyt kivisten kallioiden keskellä.
– Tämä on oikeasti ihan huikea paikka. Ihmettelen, miksi tässä ei ole ollut kauemmin mäkeä ja miksi ei voisi olla mäki edelleen. Linnanmäki ja Helsinki. Ihan hulppea mesta. Mäkeä rakentamaan. Hop hop! Ahonen ihastelee.
Kolmannessa osassa vieraillaan Maunulan hyppyrimäen luona. Nybergin mukaan Maunulassa korostui ehkä parhaiten aikanaan mäkihypyn erittäinkin suuri merkitys Helsingissä. Maunulassa pidettiin viikonloppuisin kilpailuja, joissa saattoi olla monta sataa osallistujaa.
– 12-, 14-, 16- ja jopa 18-vuotiaissa saattoi olla jopa sata osallistujaa. Katsojia oli pari-kolmesataa, Nyberg avaa.
Nybergin mukaan Helsingissä oli parhaimmillaan parisenkymmentä hyppypaikkaa.
–Stadin kundin särmikkyys tuli esiin mäkihypyssä. Oli samaa kuin Eltsun ajoissa. Oli pientä vaaran tunnetta. Mäkihyppy sopi stadilaiseen mentaliteettiin. Mäkihyppy oli kovien kundien harrastus, Nyberg toteaa.
Kallion kaupunginosassa oli yksi torni. Paikka jännittää Janne Ahosta.
– Ensin meinasin ruveta vähän skagaamaan. Oli kuitenkin melkoinen tömpäre kuitenkin. Mutta oli todella nasta mesta ja hyvä mäki, Ahonen letkauttaa.
Viimeisenä Helsingin mäkiviikko -sarjassa tutustuttiin Herttoniemen hyppyrimäkeen, joka on oikeastaan ainoa mäkipaikka nykyään Helsingissä.
Mäkihyppybuumi lähti laskuun 1980-luvulla. 1990-luvulla loppui rahat. 2000-luvulla on näkynyt karulla tavalla ilmastonmuutos, kun Helsingissä ei ole nähty yhtä lumisia talvia.
– Olemme olleet aika kuolemanlaaksossa. 70-luvulla vielä noustiin. Stadilaiset voittivat esimerkiksi SM-joukkuekultaa. Nyt tarvittaisiin uutta mäkeä. Onneksi on nyt olemassa sellaista henkeä, että uutta mäkeä puuhataan, Nyberg kuvailee.
Lue myös: