Eetu Nousiaisen ja Antti Aallon kilpailusta mäkihypyn miesten maailmancupissa ei jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa. Nousiainen oli Oberstdorfin lentomäen kisan avauskierroksella sijalla 39. eli viimeistä edellinen. Aalto oli avauskierroksen huonoin. Nousiainen hyppäsi 181,5 metriä ja keräsi 149,5 pistettä. Aalto hyppäsi 179 metriä ja jäi 146,4 pisteeseen.
– Kisahyppy tuntu aluksi ihan normaalilta, mutta sitten ilmalennossa lähti sukset alta ja se oli sitten siinä, Aalto totesi Hiihtoliiton tiedotteessa kilpailun jälkeen.
Nousiainen hyppäsi vielä päivän harjoituksissa oman ennätyksensä, 202 metriä.
– 22 metriä viime vuodesta parantu ja pääsi vihdoinkin sen 200 metrin yli. Kyllähän se vähän mieltä lämmittää. Kisasta nyt semmoset kommentit, että lähti siitä keulalta aika livakkaasti eteenpäin. Olisi voinut ehkä pikkasen sitä keulaakin vasten työntää niin olis ollu mahdollisuus mennä 20 metriä pidemmälle, Nousiainen mietti.
Suomalaisista Andreas Alamommo jäi karsintaan. Kilpailun voittoon ylsi Slovenian Timi Zajc ennen Puolan Dawid Kubackia ja Saksan Markus Eisenbichleriä. Zajc keräsi 220 ja 233,5 metriä kantaneilla hypyillään yhteispisteet 430,1. Kubackin pistepotti oli 424,8.
Zajc hyppäsi ensimmäistä kertaa lentomäessä ja voitto oli hänelle myös maailmancup-uran ensimmäinen. Viime viikolla Sapporossa Zajc otti ensimmäisen palkintokorokepaikkansa.
Maailmancupia johtava Japanin Ryoyu Kobayashi jäi 14:nneksi. Maailmancup jatkuu Oberstdorfissa lauantaina.
Yhdistetyn maajoukkue on päässyt harjoittelemaan mäkihyppyä lähes tyyneen Lahden suurmäkeen. Joukkue laittoi maailmancupin kiertämisen hetkeksi tauolle, sillä aika on käymässä vähiin. Hyppyihin pitäisi saada paljon lisää pituutta ennen MM-kisoja.
Jokaisen hypyn jälkeen urheilijat pysähtyvät hyppytornin juurelle jätetyn radiopuhelimen luo. Sen kautta valmentaja Petter Kukkonen antaa palautteen jokaisesta hypystä. Yhtäkkiä radiopuhelimesta kuuluu jonkun toisen rätisevä ääni, joka kuulostaa hyvin tutulta.
– Tässä kun näitä katselee, niin alkaa itselläkin mieli testailla viime kauden kisapukua.
Oliko tuo Janne Ahonen? Kyllä. Viisinkertainen mäkiviikon voittaja löytyy lopulta seisomasta yksin alastulorinteestä. Hän on tarkkailemassa hyppypukuja, joita on tämän kauden mittaan valmistanut yhdistetyn joukkueelle. Ahonen haluaa nähdä paljain silmin, kuinka puku käyttäytyy ilmanlennon aikana. Radiopuhelimesta kuuluu silti aika-ajoin huomioita itse suorituksestakin.
– Totta kai jos jotain tulee mieleen, niin olen siitä valmentajille kommentoinut. En ole kuitenkaan se, joka menee pojille siitä puhumaan. Se on valmentajien homma, kertoo Ahonen.
Image may be NSFW. Clik here to view.Eero Hirvonen.AOP
"Raskain kausi tähän mennessä"
Yhdistetyn kausi on ollut tuskaisa. Odotukset nousivat syksyllä korkealle, kun Ilkka Herola oli elämänsä hyppyvireessä muovimäissä. Jos kovaksi hiihtäjäksi tiedetty Herola nousisi myös mäessä parhaiden joukkoon, olisi hän talven lumilla lähes vertaansa vailla.
Ensimmäinen suuri takapakki joukkueelle tuli, kun Eero Hirvonen joutui keventämään hyppyharjoitteluaan polvivamman vuoksi. Kun varsinainen kausi alkoi, Herolakaan ei päässyt mäessä minnekään. Koko joukkue epäonnistui mäkiosuudella viikosta toiseen.
– Raskain kausi tähän mennessä, summaa päävalmentaja Kukkonen.
Kukkonen on valmentanut yhdistetyn maajoukkuetta vuodesta 2012. Aiemmillakin kausilla on ollut vaikeita hetkiä, mutta tällä kaudella suoritukset suhteessa odotuksiin tekevät tilanteesta poikkeuksellisen piinaavan.
– Kun tulee huonompia aikoja, se menee ihon alle. Sitä alkaa miettimään, että osaanko minä tämän homman ja että saanko tämän kääntymään. Valmentajahan ei saisi näin puhua. Mehän olemme täynnä itseluottamusta ja tarmoa. Mutta tämä on ihmiselle ihan normaalia, että omaa pätevyyttä alkaa miettimään, myöntää Kukkonen.
Image may be NSFW. Clik here to view.Petter Kukkonen.Heidi Koivunen/AOP
Syksy harjoituksellisesti liian rankka
Missä sitten meni vikaan? Syksyinen hyppyvire ei pelkästään kadonnut, vaan se otti Herolalla jopa takapakkia aiempiin kausiin.
– Olemme siitä aika yksimielisiä, että leiriohjelma oli syksyllä liian tiukka. Minusta tuntui, että en halua lähteä leirille. Olo oli väsynyt ja tuntui raskaalle. Valmentajatkin olivat sitä mieltä, kertaa Herola.
– Jostain syystä teimme vain pieniä muutoksia. Pyrimme tekemään esimerkiksi vain yhden treenin päiviä leirillä. Halusimme viedä homman äärirajalle, mutta siinä vaiheessa olimme todennäköisesti menneet jo sen yli.
Paradoksaalisesti liika kuormitus ei vaikuttanut fyysisesti vaativampaan lajiin, hiihtoon, vaan lajeista herkempään, mäkihyppyyn. Toivoa ei kuitenkaan ole menetetty, sillä sekä Herolan että Hirvosen hiihtovauhti on edelleen maailmanluokkaa.
– Jos tulosta ei olisi tullut syksyllä, niin kyllähän tämä tilanne olisi vielä huonompi. Se olisi nyt jotain saavuttamattoman perässä säntäilyä, sanoo Herola.
– Herolan Ilkka on tällä hetkellä elämänsä parhaassa fyysisessä kunnossa. Hänellä ei ole mitään rajoittavaa tekijää, miksi ei voisi hypätä parhaalla mahdollisella tasolla, uskoo Kukkonen.
Seefeldin MM-kisat ovat vain parin viikon päässä. Vaikka maailmancup jatkuu vielä MM-kisojenkin jälkeen, käytännössä Seefeld määrittää yhdistetyn kauden onnistumisen.
– Tässä ollaan siinä kintaalla, että riittääkö meillä aika ja saammeko me tämän kääntymään, arvioi Kukkonen.
– Aina on toivoa, naurahtaa Herolakin.
Yhdistetyn mäkivalmentaja Jarkko Saapunki ei ollut harjoituksissa sairastumisen vuoksi. Hän ei halunnut puhelimitse kommentoida yhdistetyn tilannetta.
Yhdistetyn maailmancup jatkuu viikonloppuna Klingenthalissa Saksassa. Mäkiosuus lauantaina kello 13.50 alkaen TV2:ssa.
Antti Aallon alavireisyys mäkihypyn maailmancupin Oberstdorfin lentomäessä sai jatkoa. Perjantain kisan tavoin Aalto oli myös lauantaina 40:s eli urheilijajoukon viimeinen. Aallon hyppy kantoi ainoastaan 171,5 metriä.
– Vähän vaikeampaa näyttää tämä homma olevan lentomäessä eikä niin vähänkään. Kisatilanteessa hypyissä on vielä liikaa latausta ja rentous kärsii. Itseluottamus ja perustaso ei näytä riittävän. Itseluottamusta pitää vain pyrkiä parantamaan omilla teoilla, kertoi päävalmentaja Lauri Hakola tiedotteessa.
Kisan voittoon liiteli Japanin Ryoyu Kobayashi puolen pisteen erolla ennen Saksan Markus Eisenbichleriä, joka leiskautti toisella kierroksella huiman hypyn 237,5 metriä. Kolmas oli Itävallan Stefan Kraft. Oberstdorfin lentomäessä kisataan myös sunnuntaina.
Oberstdorfin lentomäen kilpailussa nähtiin pelottava tilanne, kun 22-vuotias Tomas Vancura kaatui hyppynsä rajusti.
Vancuran hyppy lähti kaatumaan kyljelleen heti ponnistuksen jälkeen. Vasen suksi karkasi tshekin alta liikaa vasemmalle, ja Vancura yritti korjata asentoaan. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, ja nuorukainen putosi kumpuun.
Putoamisen jälkeen Vancura liukui koko lentomäen rinteen alas hurjan näköisesti. Pystyyn hän nousi kuitenkin naureskellen.
Mäkikisa oli jouduttu keskeyttämään vain viiden hyppääjän jälkeen, sillä Oberstdorfissa pyrytti sakeasti lunta. Vancura oli hyppyvuorossa yhdeksäs.
Tauko ja lumisade olivat lopulta Vancuran onni.
– Pehmeä, uusi lumi pelasti paljon. Vancura pääsi rauhassa liukumaan rinteen alas. Onneksi ei käynyt kuinkaan ja homma jatkuu, Yle Urheilun asiantuntija Jari Mantila kommentoi suorassa TV-lähetyksessä.
– Jos lumipöpperöä on oikein paljon, ei se ole turvallista hyppäämisen kannalta. Tässä kohtaa se kuitenkin pelasti paljon. Jos Vancura olisi heittäytynyt tuolla voimalla jäiseen kumpuun, olisi voinut käydä huonosti, Mantila jatkoi.
Jo hurjimman lumisateen aikana Mantila ounasteli, että kaatumisia voitaisiin nähdä.
– Mäki on sellaisessa paikassa, että ilmalennon ajan puut ovat suojana sivuilla, eikä kamalasti pääse tuulemaan. Katsomon kautta solaan tulee tuulta, 215 metrin kohdalla oli neljän metrin vastatuulia. Voi olla, että jotkut hyppääjät pääsevät siitä kelistä vielä nauttimaan. Keli vain on pöpperöinen, joten pitää tulla varovasti alas, ettei käy huonosti ja lennä nenälleen pitkissä hypyissä.
Puolan Kamil Stoch voitti kisan. Stoch oli avauskierroksen jälkeen viidentenä, mutta venytti toisen kierroksen toiseksi pisimmän siivun 227,5 metriä.
Venäjän Jevgeni Klimov oli toinen ja Puolan Dawid Kubacki kolmas.
Piotr Zyla täydensi puolalaismenestyksen neljännellä sijallaan. Avauskierroksen jälkeen johtanut Japanin Ryoyu Kobayashi romahti lopputuloksissa yhdeksänneksi.
Suomen Antti Aalto esitti toisella kierroksella kelpo nousun, kun hän hyppäsi 205 metriä ja nousi 30. sijalta 20:nneksi. Eetu Nousiainen säilytti 27. sijansa, kun hän hyppäsi toisellaan 188 metriä.
Suomen Julia Kykkänen putosi yhdeksän sijaa mäkihypyn naisten maailmancupin kilpailun toisella kierroksella Itävallan Hinzenbachissa ja oli lopulta 28:s. Ensimmäisellä kierroksella 79 metriä venyttänyt Kykkänen jäi toisella kierroksella viisi metriä lyhyempään tulokseen. Lauantaina Kykkänen hyppäsi jo kauden parhaansa 20. sijallaan.
- Kaikki kolme hyppyä olivat varmasti kauden parhaita, Julian isä Kimmo Kykkänen viittasi Hiihtoliiton haastattelutallenteella myös onnistumiseen sunnuntain karsinnassa.
- Toisella kierroksella kävi huono tuuri tuulen kanssa ja tiputti sitten tulosta. Nopeus on löytynyt, ja siitä hyppy lähtee parantumaan. Saimme ongelmasta kiinni ja pystymme korjaamaan, Kimmo Kykkänen jatkoi.
Maailmancupia johtava Norjan Maren Lundby nappasi voiton ennen Japanin Sara Takanashia ja Saksan Katharina Althausia. Lundbyn hypyt kantoivat 90 ja 88,5 metriä.
Nykänen oli nelinkertainen olympiavoittaja ja viisinkertainen olympiamitalisti. Vuoden 1988 Calgaryn kisoissa hän voitti kolme kultamitalia. Nykänen voitti urallaan myös kuusi mäkihypyn maailmamestaruutta ja kolmesti mäkihypyn maailmancupin.
– Matti Nykänen on maailman paras mäkihyppääjä kautta aikain. Hän pelasti nuorena miehenä Suomen mäkihypyn moneksi vuodeksi eteenpäin, Wallenius linjasi.
Wallenius tapasi Nykäsen työnsä puolesta useita kertoja.
– Matti oli varmasti toimittajien edessä erilainen kuin kavereiden edessä. Ei hänestä jäänyt minulle mitenkään poikkeavaa kuvaa, vaikka hänen elämänsä välillä livahti vähän väärille urille. Näin ei tapahtunut kuitenkaan koskaan meidän läsnä ollessa. Se on jokaisen asia, miten elämänsä elää, Wallenius totesi.
Kanerva muisteli, kuinka Nykänen oli parhailla kausillaan täysin ylivoimainen.
– Matti Nykäsestä minulle tulee mieleen Salpausselän rinteet vuonna 1982, pari viikkoa sen jälkeen, kun hän oli voittanut hieman yllättäen ensimmäisen aikuisten maailmanmestaruutensa. Salpausselälle pakkautui kymmeniätuhansia katsojia – kaikki halusivat oman palasensa tästä uudesta sankarista. Minä olin siellä muiden joukossa odottamassa Matin hyppyä. Tiesimme, että kohta tornista tulee alas nuori Nykänen, Kanerva muisteli.
– Hän loi 80-luvulla suomalaiseen mäkihyppyyn sellaisen odotushorisontin, mikä oli ihan käsittämätöntä. Hän hyppäsi parhaina kausinaan 1987–1988 ihan toisella tasolla kuin kaikki muut maailman hyppääjät. Hän joutui lähtemään 1–2 lavaa alempaa kuin kaikki muut, koska hän oli niin ylivoimainen. Hän oli hämmentävän hyvä urheilija omalla ajallaan, Kanerva totesi.
– Puhutaan sankaruudesta ja sankareista. Matti oli näissä asioissa muita päätä pidempi, Kanerva lisäsi.
Ikänsä takia Rantalalla ei ole muistoja Nykäsen urheilusuorituksista.
– Minun sukupolvelle Nykänen näyttäytyy siinä mielessä erikoisena hahmona, että hän oli niin legendaarinen urheilija, että monta vuosikymmentä hänen uransa päättymisen jälkeen hänestä tehtiin otsikoita melkein viikoittain. Se kuvastaa sitä, kuinka merkityksellinen hahmo hän oli.
Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä menehtynyt Matti Nykänen muistetaan yhtenä Suomen kaikkien aikojen urheilijana. Mäkilegendan saavutukset hakevat vertaistaan.
Nykänen riemastutti suomalaista urheiluyleisöä etenkin olympialaisissa. Viitteitä tulevasta nähtiin jo Sarajevon vuoden 1984 kisoissa. Normaalimäessä Nykänen saavutti hopeaa, mutta täysosuma nähtiin suurmäessä, kun Nykänen voitti ensimmäisen neljästä olympiakullastaan.
Calgaryn olympialaisissa Nykänen oli täysin pitelemätön. Nykänen oli yhdessä alankomaalaisen pikaluistelijan Yvonne van Gennipin kanssa koko kisojen menestynein urheilija. Jo normaalimäessä Nykänen oli ylivoimainen. Toiseksi hypännyt Pavel Ploc jäi Nykäsestä 17 pisteen päähän. Jyväskyläläisen menestysputki sai jatkoa vielä suurmäen voiton ja ensimmäistä kertaa olympialaisten historiassa hypätyn joukkuemäen kultamitalin muodossa.
Ensimmäisen kultamitalinsa Nykänen voitti jo nuorten MM-kilpailuista vuonna 1981. Jo seuraavana vuonna Nykänen nousi korkeimmalle korokkeelle myös aikuisten tasolla. Vielä normaalimäessä Nykänen jäi niukasti neljänneksi, mutta suurmäen sumuisessa kilpailussa suomalainen hyppäsi ykköseksi. Nykänen leiskautti molempien kilpailukierrosten pisimmän hypyn.
Oslon MM-voiton lisäksi Nykänen juhli maailmanmestaruustasolla henkilökohtaista kultaa myös lentomäessä Planicassa vuonna 1985. Nykänen rikkoi tuolloin silloisen lentomäen maailmanennätyksen 191 metrin leiskautuksellaan. Henkilökohtaisella tasolla Nykänen palasi maailmanmestariksi vielä kaksi kertaa veteraanien puolella, Taivalkoskella 2008 ja Harrachovissa 2011.
Image may be NSFW. Clik here to view.Matti Nykänen Garmiscg-Partenkirchenissä vuonna 1987.AOP
Nykänen oli 1980-luvulla Suomen mäkimaajoukkueen menestyksen tukipilari. Suomi voitti Nykäsen hypätessä joukkuekilpailun maailmanmestaruuden kaikkiaan neljä kertaa vuosina 1984, 1985, 1987 ja 1989.
Nykänen ei uransa aikana menestynyt vain arvokisoissa, vaan suomalainen oli aikansa ylivertaisin mäkihyppääjä myös maailmancupissa. Kaiken kaikkiaan Nykänen voitti maailmancupissa ennätykselliset 46 kertaa. Ennätys rikottiin vasta vuonna 2013. Palkintopallille hän kipusi käsittämättömät 76 kertaa – saavutuksen arvoa nostaa se, että Nykänen osallistui urallaan yhteensä 130 maailmancupkisaan.
Menestys siivitti Nykäsen kaikkiaan neljään mäkihypyn maailmancupin kokonaisvoittoon (1983, 1985, 1986, 1988). Keski-Euroopan perinteikkään mäkiviikon valtiaaksi Nykänen kruunattiin vuosina 1983 ja 1988.
Kaiken kaikkiaan Nykänen voitti urallaan 19 arvokisamitalia. Nykänen valittiin Suomessa vuoden urheilijaksi vuosina 1985 ja 1988. Hänen palkittiin elämänurapalkinnolla vuoden 2013 Urheilugaalassa.
Image may be NSFW. Clik here to view.Matti Nykäsen mitalikokoelma oli esillä Suomen Urheiumuseossa heinäkuussa 2008.Mikko Stig / Lehtikuva
– Piti hetken miettiä, että ai siis meidän Matti, kun kuulin, kommentoi entinen mäkihyppääjä Janne Ahonen järkyttyneenä Matti Nykäsen kuolinuutisesta.
Kun Ahonen 80-luvulla tutustui mäkihyppyyn, Nykänen kulki voitosta voittoon.
– Jos ei Matti yksin, niin oli hän ainakin yksi syyllinen siihen, että olen mäkihyppyurani aloittanut.
Nykäsen urheilusuoritukset ovat vailla vertaa. Hän on voittojen määrässä edelleen monissa tilastoissa kärkipäässä, ottaen huomioon sen, että kilpailuita mahtuu nykypäivänä kauteen huomattavasti enemmän.
Ahonen toteaakin Nykäsen olleen hänen ensimmäisiä esikuviaan. Ahosella onkin mäkihyppylegendasta useita muistoja niin nuoruudesta kuin aikuisiältäkin.
– Nuoruusvuoteni olivat Matin ihannoimista ja myöhemmin opin ja myöhemmin pääsin häneen tutustumaan. Omalla aikuisiälläni olemme olleet jonkin verran tekemisissä.
Kirkkaimpana mielessä Nykäsestä Ahosella on kuitenkin tämän asenne ja oman tien kulkeminen.
– Ehkä se Matin asenne, että vaikka välillä olisi ollut syytä painaa jarrupoljinta ja ulkopuoliset Matin elämää arvostelivat, että hän elää omaa elämäänsä, ja siihen on muiden turha puuttua. Jokainenhan me täällä toivottavasti elämme niin kuin itse haluamme.
Ahonen toteaa Nykäsen olleen esikuvana ainutlaatuinen, maailman paras mäkimies.
– Hän oli eniten ihailtu tähti niin minun pienessä mielessäni kuin mäkihyppymaailmassa.
Hiihtosuuruus Juha Mieto ehti urheilu-uransa viimeisinä vuosina 1980-luvulla tutustua Matti Nykäseen useammissakin arvokisoissa. Nykäsen läpimurto 18-vuotiaana Oslon Holmenkollenilla suurmäen maailmanmestarina 1982 jäi Miedon mieleen.
– Tuli nuori mies sumusta ja hyppäsi voittoon, Mieto muistelee liikutuksen väre äänessään.
Nykäsen ainutlaatuisuus hyppääjänä kävi heti ilmi.
– Ajattelin silmät pyöreänä, että tuosta miehestä vielä kuullaan, kun hänen pomppunsa oli aivan mahdoton. Matti erottui ponnistusvoimallaan, Mieto kertoo.
Nykänen jatkoi hyppyuran jälkeen viihdetaiteilijana. Silläkin saralla tuli menestystä, mutta vuodet olivat fyysisesti kuluttavia.
– Olen monta kertaa miettinyt, ettei Matin housuissa ollut helppo olla. Hänen kintereillään oli monenmoista pintaliitäjää. Hänellä ei ollut omaa mielenrauhaa pätkääkään.
Nykänen ja Mieto olivat urheilu-uriensa jälkeen paljonkin tekemisissä keskenään.
– Soiteltiin puolin ja toisin, oli paljon puhetta urheilueläkeasioista. Olin Matille jonkinlainen isähahmo. Viimeksi tapasimme kai pari vuotta sitten, ja puhelimitse juttelimme puolisen vuotta sitten.
Mieto pitää Nykästä yhtenä Suomen kaikkien aikojen urheilijoista.
– Menestystä olisi voinut tulla enemmänkin, mutta tuli sitä tarpeeksi. Matti Nykänen tunnetaan. Hän ei taiteilijanimiä tarvitse, Mieto summaa ja esittää osanottonsa.
Uutinen Matti Nykäsen kuolemasta järkytti Suomen mäkihyppymaajoukkueen päävalmentajana vuosina 2002–2008 toiminutta Tommi Nikusta.
– Olen seurannut Matin uraa ja elämää paljon, niin oli epätodellinen olo. Se oli uutinen, jota ehkä oli odottanutkin, että jossain vaiheessa se tulee, mutta että se tuli näin aikaisin, niin se yllätti ja tuntui pahalta, Yle Urheilun asiantuntijana toimiva Nikunen sanoi.
Nikusella on paljon hyviä muistoja Matti Nykäsestä, sillä mäkihyppylegenda oli hänelle, kuten niin monelle muulle, suuri lapsuuden sankari.
– Hän oli minulle henkilökohtainen innoittaja, joka vei lajin pariin, vaikka lahtelaisella esikuvia olisi riittänyt muitakin. Kyllä se lopullinen innostus mäkihyppyyn tuli Matin kautta.
Nykästä matkittiin Nikusen mukaan kaikessa mahdollisessa. Juniorit katsoivat, millaisilla välineillä Nykänen hyppäsi ja yrittivät tämän jälkeen hankkia samanlaisia välineitä. Jos niitä ei löytynyt, niin sitten niitä yritettiin tehdä itse.
– Paljon apinoitiin sitä, mitä Matti teki, miten hän käyttäytyi ja minkälaisia rutiineita hänellä oli. Niitä sitten apinoitiin lumitöissä ja myöhemmin hyppyrimäissä.
Nikusen mukaan Nykänen oli intohimoinen niille asioille, jotka hän koki tärkeäksi itselleen. Se, mikä Nikusen mukaan erotti Nykäsen muista sen aikaisista huipuista, oli valtava halu hyppäämiseen sekä kaikkeen lajin ulkopuoliseen olevaan.
– Hän oli oman aikansa edelläkävijä niin välineiden kuin harjoittelun suhteen. Hän oli poikkeuksellinen ja intohimoinen hyppääjä, Nikunen sanoi ja kertoi ajattelevansa Nykästä ainoastaan hänen urheilu-uransa kautta, ei muiden ilmiöiden.
– Suomessa mäkihyppykulttuuri on vahva ja kun tuossa lajissa tulee Suomessa maailman parhaaksi, niin siinä on hyvä alusta tulla legendaksi.
Nikunen tutustui Nykäseen niin omalla hyppyurallaan kuin myöhemmin valmennushommissa. Hän sanoo, ettei itse aina kehdannut mennä juttelemaan Nykäselle, mutta Nykänen itse oli aina aloitteellinen, tuli avoimesti juttelemaan ja kohteli kuin vertaistaan.
– Hänen lähelleen ei moni ihminen päässyt ja sinne oli vaikea päästä. Se on hyvin ymmärrettävää, kun katsoo kaikkia tapahtumia hänen elämänsä vaiheissa. Mutta Matti oli kauhean sydämellinen ihminen.
Selostajalegenda Seppo Kannas myönsi, että tippa tuli linssiin, kun hän kuuli Matti Nykäsen kuolemasta. Kannas vieraili Yle Urheilun tunnin mittaisessa erikoislähetyksessä, joka käsitteli Nykästä.
– Matti oli aivan loistava urheilija. Hän kuoli aivan liian aikaisin – hän oli mies parhaassa iässä. Me kaikki tiedämme, että hänellä oli määrätynlaiset elintavat, Kannas kommentoi erikoislähetyksessä.
– Minä en mäkihyppyä selostanut, mutta me tapasimme usein lentokentällä. Hän oli erittäin kohtelias mies. Matti otti hatun pois pääsyä ja tuli tervehtimään, Kannas muisteli.
Kannas muistaa hyvin, kun hän tapasi Nykäsen ja hänen silloisen vaimonsa Yle kisastudiossa Calgaryn olympiakisoissa. Nykänen voitti vuoden 1988 kisoista kolme kultamitalia.
– Tapasin Mattia myös paljon meidän studiolähetyksissä. Matilta kysyttiin ennen Calgaryn ensimmäistä studiolähetystä, onko hänellä vaatimuksia. Hän vastasi, että voileipää ja kaksi olutta, Kannas hymyili.
Kannaksen mukaan Nykänen oli erittäin lahjakas urheilija.
– Hän oli fyysisesti lahjakas. Hänellä oli hyvät valmentajat.
Katso Yle Urheilun tunnin mittainen erikoislähetys mäkihyppylegenda Matti Nykäsestä tämän linkin kautta.
Suuren mäkihyppylegendan Matti Nykäsen muistoa on kunnioitettu ympäri Suomea ja maailmaa. Yle Urheilu kokosi tähän juttuun muistoja ja viestejä, joita ihmiset ovat Nykäsestä päivän aikana kertoneet.
– Luonteeltaan hän oli pohjimmiltaan mielestäni aika varautunut. Hyppääjänä hän oli teknisesti todella taitava, ja hänellä oli kaikki sellaiset ominaisuudet, joita lajissa tarvitaan. Oli kehonhallintaa, rohkeutta ja voitontahtoa.
Viimeisen kerran Nykänen ja vuotta nuorempi Weissflog tapasivat kaksi vuotta sitten Kuhmossa ja Vuokatissa.
– Vietimme pari päivää yhdessä. Hän jätti itsestään hyvän vaikutelman ja oli hyvällä tuulella.
– Ilmaiseksi Matille ei tullut mikään. Moni luuli, että Matti menestyi lahjoillaan ja oli pelkästään luonnonlahjakkuus, Hiltunen oikaisee.
– Mutta mielestäni Matti oli ensimmäinen mäkihyppääjä, joka teki todella paljon töitä uransa eteen. Matti oli erittäin kova harjoittelemaan Jyväskylässä. Totta kai täytyi olla lahjojakin pohjalla, mutta Matti ei saanut mitään ilmaiseksi.
Toinen Nykäsen kilpakumppani, V-tyylin kehittäjä, ruotsalainen Jan Boklöv pitää traagisena, että Nykänen kuoli vain 55-vuotiaana.
– Matti oli paras yhdeksän kisavuotensa aikana, mutta on itsestään selvää, että Matti on kaikkien aikojen paras. Hän oli mäkihypyssä esikuva, Boklöv sanoi Ruotsin tietotoimsto TT:lle.
- Tämä on shokki, huono uutinen. Matti ja minä kiersimme vuosien ajan yhdessä. Hän oli minulle tavallinen kaveri niin mäissä kuin niiden ulkopuolellakin, Weissflog sanoi STT:lle
– Hän eli ainoassa paikassa maailmassa, jossa saattoi hypätä suurmäestä koko päivän, koska Jyväskylän Laajavuoressa hissit veivät mäkitornin juureen ja sieltä ylös. Ympärillä oli valmentaja Matti Pullin ja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan osaaminen professori Paavo Komin johdolla.
– Matti oli huikean sitoutunut hyppäämiseen. Hän jaksoi tehdä töitä aamusta iltaan. Tosi surullista. Kaikkien aikojen mäkimies, legenda on poissa, Kojonkoski sanoi STT:lle.
Image may be NSFW. Clik here to view.Lehtikuva
2000-luvun menestynein suomalaishyppääjälle Janne Ahoselle Nykänen oli esikuva.
– Nuoruusvuoteni olivat Matin ihannoimista ja myöhemmin opin ja myöhemmin pääsin häneen tutustumaan. Omalla aikuisiälläni olemme olleet jonkin verran tekemisissä.
– Minulle Matti Nykänen oli kaikkien aikojen sankari. Minuun hän suhtautui aina äärimmäisen herkästi ja sydämellisesti. Matti oli vastoinkäymisissäni aina ensimmäisiä ihmisiä, jotka soittivat ja tarjosivat apua. Se kertoo Matin pohjimmaisesta luonteesta, joka oli herkkä ja sydämellinen, Nieminen kertoo.
Image may be NSFW. Clik here to view.Toni NieminenLehtikuva
Image may be NSFW. Clik here to view.Juha Mieto Sami Halinen / Lehtikuva
– Ei tässä voi sanoa kuin että tämä on surullista. Nykänen oli loistava mäkihyppääjä. Kilpailimme yhdessä, mutta minulla ei ollut mahdollisuuksia häntä vastaan, entinen norjalainen mäkihyppääjä Hroar Stjernen sanoo Verdens Gangille.
Image may be NSFW. Clik here to view.Tommi Nikunen.Tomi Hänninen
– Olen seurannut Matin uraa ja elämää paljon, niin oli epätodellinen olo. Se oli uutinen, jota ehkä oli odottanutkin, että jossain vaiheessa se tulee, mutta että se tuli näin aikaisin, niin se yllätti ja tuntui pahalta, Yle Urheilun asiantuntijana toimiva Tommi Nikunen sanoi.
Nikusella on paljon hyviä muistoja Nykäsestä, sillä mäkihyppylegenda oli hänelle, kuten niin monelle muulle, suuri lapsuuden sankari.
– Hän oli minulle henkilökohtainen innoittaja, joka vei lajin pariin, vaikka lahtelaisella esikuvia olisi riittänyt muitakin. Kyllä se lopullinen innostus mäkihyppyyn tuli Matin kautta.
Sosiaalisessa mediassa on myös kunnioitettu Nykäsen muistoa laajasti. Voit lukea koottuja muistoja tästä.
Kokenut mäkihyppyvalmentaja Mika Kojonkoski, 55, oli Matti Nykäsen aikalainen kisoissa 1970-80-luvun taitteessa. SM-hopeaa 1979 yläasteikäisenä ottanut Kojonkoski huomasi pian, että Nykänen kaahasi hyppääjänä vauhdilla takaa ohi.
- Matti tuli nuorten MM-ryhmään 15-vuotiaana, eikä hän vielä silloin ollut mikään tähti. Paria vuotta myöhemmin hän oli ylivoimaisesti paras. Opittiin tietämään, kuka on Matti Nykänen.
Nykäsen ylivoima myöhemmin 1980-luvulla ei ollut sattumaa. Menestyksen taustalla oli tinkimätön työnteko.
- Tämä on Matin viime vuosikymmenten mainingeissa hyvä muistaa. Olosuhteet, osaaminen ja hänen oma sitoutumisensa olivat aikaansa edellä, Kojonkoski tiivistää ja avaa yhtälöä hieman tarkemmin.
- Hän eli ainoassa paikassa maailmassa, jossa saattoi hypätä suurmäestä koko päivän, koska Jyväskylän Laajavuoressa hissit veivät mäkitornin juureen ja sieltä ylös. Ympärillä oli valmentaja Matti Pullin ja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan osaaminen professori Paavo Komin johdolla.
- Matti oli huikean sitoutunut hyppäämiseen. Hän jaksoi tehdä töitä aamusta iltaan, Kojonkoski kehuu.
"Huikea asema hyvin nuorena"
Nykänen ei säästellyt mäessä, eikä sen ulkopuolellakaan. Loukkaantumiset päättivät kilpauran jopa ennenaikaisesti 1990-luvun alussa. Mestari kävi viihteellä jo urheilu-urallaan.
- Matti eli aina täysillä. Sillä oli varmaan omat hyvät, jos kohta huonotkin puolensa. Sen takia hänestä kuitenkin tuli mestari.
Vuonna 2006 päihtynyt Nykänen ruoti Norjassa Matti-elokuvan markkinointikiertueella Kojonkoskea kovin sanoin. Tämä ei muistele arvosteluryöppyä katkeruudella.
- Matti saavutti hyvin nuorena huikean aseman urheilijana. Sellaisessa on riskinsä.
Nykäsen rakkaus mäkihyppyyn oli tämän nuoruusvuosina sammumaton.
- Matti voitti nuorten maailmanmestaruuden 1981 Saksan Schonachissa. Kun häntä pyydettiin voiton kunniaksi tuulettamaan, Matti kysyi, että miksi. Hän ei ajatellut tulos edellä, vaan rakasti mäkihyppyä ja halusi tulla koko ajan paremmaksi. Tulokset olivat sitten tämän seurausta.
Nykäsen tasoisia urheilijoita ei Suomen historiaan mahdu monta.
- Tosi surullista. Kaikkien aikojen mäkimies, legenda on poissa.
Tähän artikkeliin lisätään videoita päivän mittaan.
Matti Nykäsen käsittämätön urheilu-ura hakee vertaistaan. Nykänen ei noussut lajin yhdeksi suurimmaksi legendaksi vain lahjoillaan, vaan ennen kaikkea määrätietoisella harjoittelulla. Jyväskyläläinen omistautui lajille tavalla, jota ei vielä aiemmin oltu nähty. Kaiken työn kruununa Nykänen putsasi pöydän Calgaryn olympialaisissa, josta tuloksena palkintokaappiin tarttui kolme kultamitalia.
Oslon hernerokkasumussa voitettu maailmanmestaruus oli sunnuntain ja maanantain välisenä yönä menehtyneen Nykäsen uran ensimmäinen ja ainoa aikuisten MM-kisoissa voittama henkilökohtainen MM-kulta. Holmenkollenin suurmäen valloituksesta alkoi Nykäsen unohtumattomien arvokisavoittojen sarja.
Dokumenttisarjaa Urheilu-Suomessa Nykänen katsoi ja kommentoi Oslon hyppyjään vuosien jälkeen.
Vuonna 1985 Nykänen hyppäsi Planican lentomäessä silloisen maailmanennätyksen, 191 metriä. Leiskautuksen myötä Nykänen voitti lentomäen maailmanmestaruuden.
Ennen Calgaryn olympialaisia Nykänen kertoi olevansa hyvin tyytyväinen, jos voittaisi kisoista edes yhden mitalin.
– Olympialaisissa ei onneksi hävitä, vaan siellä voitetaan mitali, Nykänen puheli harjoitushyppyjen lomassa.
Kotiin Nykänen palasi kaulassaan kolme kultaista olympiamitalia. Calgaryn menestyksen ansiosta Nykäsestä julkaistiin myös postimerkki. Jyväskyläläiset jonottivat tuolloin joukolla saadakseen merkin itselleen.
– Olen täällä vain Matti Nykäsen ansiosta. Se on niin hyvä poika. Merkki täytyy saada.
Vuonna 2013 Nykänen palkittiin Urheilugaalassa ansaitulla elämäntyöpalkinnolla. Koko Helsingin areenan juhlayleisö taputti seisaaltaan olympisankarin kävellessä noutamaan palkintonsa.
– Kaikki hyvät urheilusuoritukset ovat mielessäni, liikuttunut Nykänen sanaili lavalla.
Vuonna 2014 Nykänen kiipesi Rukan mäkitorniin. Mestari harkitsi vielä paluuta hyppytorniin myös tositoimissa. Nykänen intoutui muistelemaan huippuvuosiaan ja kokemuksiaan hyppäämisestä. Nykänen myönsi suoraan, että myös häntä toisinaan pelotti.
– Joskus rukoilin illalla, että kaikki menisi hyvin, Nykänen kertoi Yle Urheilulle.
Nykänen antoi Urheilu-Suomi -dokumenttisarjaa varten harvinaisen avoimen haastattelun, jossa mäkilegenda käy läpi niin elämänsä nousuja kuin laskuja. Yksikään suomalaisurheilija ei ole ollut sellaisessa mediamylläyksessä kuin maailman paras mäkihyppääjä.
Matti Nykäsen hyppyaikojen kovin kilpakumppani Jens Weissflog luonnehti Nykäsen kuolinuutista shokiksi.
– Tämä on shokki, huono uutinen. Matti ja minä kiersimme vuosien ajan yhdessä. Hän oli minulle tavallinen kaveri niin mäissä kuin niiden ulkopuolellakin, saksalainen sanoi.
Weissflog oli ainoa mäkimies, joka kukisti Nykäsen olympialaisten henkilökohtaisessa kisassa. 1984 Sarajevossa Nykänen voitti suurmäen mutta jäi hopealle normaalimäessä, jonka voitti tuolloin DDR:ää edustanut Weissflog.
– Meitä yhdistää niin moni tarina. Oli tiettyjä hetkiä, kuten 1984 olympialaisissa, jolloin jaoimme mitalit. 1988 olympialaisissa hän oli ylivoimainen. Oli aikoja, jolloin olimme tiukkoja kilpakumppaneita, Weissflog muisteli.
Weissflog muistaa tavanneensa Nykäsen ensimmäisen kerran nuorten MM-kisoissa 1981 Schonachissa, jossa vuoden vanhempi Nykänen voitti maailmanmestaruuden.
– Viimeisen kerran tapasimme Suomessa kaksi vuotta sitten. Hän vaikutti hyväkuntoiselta, kaikki muutkin olivat sitä mieltä, Weissflog sanoi.
Arto Teronen ja Kari Hiltunen lukeutuvat niihin urheilutoimittajiin, jotka seurasivat Matti Nykäsen uraa tiiviisti ja läheltä 1980-luvun menestysvuosina. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä menehtynyt Nykänen voitti urallaan neljä olympiakultaa ja viisi maailmanmestaruutta. Kirkkaimpana kruununa olivat Calgaryn olympialaiset, jossa Nykänen otti peräti kolme kultamitalia.
– Hän oli yksi kaikkien aikojen parhaista, ellei jopa paras mäkihyppääjä. Nykänen on suomalaisen urheilun ikoni. Häntä ei unohdeta. Nykänen on kuin Paavo Nurmi tai Tapio Rautavaara, Teronen sanoo.
Mutta miksi Nykäsestä tuli niin kova mäkihyppääjä ja suurimpia suomalaisia urheilulegendoja?
– Ilmaiseksi Matille ei tullut mikään. Moni luuli, että Matti menestyi lahjoillaan ja oli pelkästään luonnonlahjakkuus, Hiltunen oikaisee.
– Mutta mielestäni Matti oli ensimmäinen mäkihyppääjä, joka teki todella paljon töitä uransa eteen. Matti oli erittäin kova harjoittelemaan Jyväskylässä. Totta kai täytyi olla lahjojakin pohjalla, mutta Matti ei saanut mitään ilmaiseksi.
Teronenkin korosti Nykäsen intohimoa harjoitteluun.
– Nykäselle diagnosoitiin ADHD-sairaus. Hän oli vilkas nuoresta lähtien. Nykänen keskittyi yhteen intohimoon kerrallaan. Hän teki kaikkensa mäkihyppymenestyksen eteen. Alkuvaiheessa siinä ei tullut häiriötekijöitä. Nykänen oli poikkeuksellisen lahjakas ja poikkeuksellisen lahjakas harjoittelija.
Hiltunen arvosti Nykäsessä juuri valtavaa työntekoa ja päättäväisyyttä.
– Hän ei antanut lainkaan periksi. Valtava keskittymistaito ja päättäväisyys tekivät Matista omalla alallaan legendan, Hiltunen totesi.
Urheilu-uransa jälkeen Nykänen toimi viihdetaiteilijana ja hänen levynsä Yllätysten yö myi vuonna 1992 kultalevyn verran. Ongelmiltakaan ei aina vältytty, ja Nykänen tuomittiin useaan otteeseen vankeuteenkin.
– Nykänen käytti kaikenlaisia keinoja pärjätäkseen. Nykäselle elämä oli viidakko, josta hän yritti päästä läpi, Teronen päätti.
Nelinkertainen olympiavoittaja, yksi kaikkien aikojen suomalaisurheilijoista on poissa. Urheiluhullut omistaa tänään lähetyksen Matti Nykäsen huikealle uralle. Mikä teki Nykäsestä niin poikkeuksellisen hyvän mäkihyppääjän? Ja kuinka kauaskantoiset vaikutukset hänen menestyksellään oli koko suomalaiselle urheilulle?
Urheiluhulluissa puhutaan myös Nykäsen urheilu-uran jälkeisestä ajasta. Mäkihyppylegenda ajautui toistuviin vaikeuksiin siviilielämässään. Olisiko häntä voitu auttaa paremmin uran jälkeen? Löytyykö urheilijoille uran jälkeen riittävästi tukea?
Suorassa lähetyksessä keskustelevat hiihdon maailmanmestari ja moninkertainen arvokisamitalisti Aino-Kaisa Saarinen ja Ilta-Sanomien erikoistoimittaja Pekka Holopainen. Keskustelua johdattelee toimittaja Jussi Paasi.
Urheiluhullut maanantaisin Radio Suomessa kello 18.05 ja podcastina Yle Areenassa.
